RETKIAPINA

Taisin muutama kuukausi sitten ääneen haaveilla siskolleni, että olispa mahtava tollanen hemmetin lämmin villapaita eräilyyn. Ja että vau mitä värejä ja kuviointeja. Haaveilustani meni muutama viikko ja Elli ilmoitti, että aikoo neuloa mulle sellaisen joululahjaksi. Ai että mitä??? Mä saan ihan oikeasti siskoni tekemän, tuommoisen monen sadan euron arvoisen hemmetin hienon islantilaisneuleen joululahjaksi. Herran pieksut sentään!?!?

Kaksi viikkoa ennen joulua Elli oli majailemassa nurkissani ja alkoi aktiivisesti patistelemaan minua lankakaupoille. Lupasi vaikka maksaa langatkin, kunhan vaan menen hakemaan ne. Laittoi lankakaupan osoitteen ja käski menemään sinne heti. Minä menin. Odotin ovella 15 minuuttia kun Toivolan Vanhalla Pihalla sijaitseva Titityy oli niin täynnä, että ihmisten piti jonottaa ulkona. Koronarajoitusten takia siis, niinkuin tänä päivänä asiaan kuuluu.

Tarkoituksena oli tehdä islantilaisneule Lettlopi-langasta ja kävinkin sitä kyselemässä ensin toisesta Jyväskylälaisestä lankakaupasta, kun se sijaitsi matkan varrella. Kuulemma islantilaiset villalangat on kaikkialta loppu ja niitä on ihan mahdoton löytää, tuotantokin tauolla koronan takia. Ei niitä ole enää missään. Sydän muljahti jännityksestä, että tuleeko tästä nyt sittenkään mitään. Jatkoin kuitenkin toiveikkaana matkaa Toivolan Vanhalle Pihalle.

Vihdoin päästessäni sisälle astuin ihanaan lankamaailmaan. Itse en edes osaa neuloa, mutta se lankojen määrä ja ne kauniit mallikappaleet olivat niiin kiehtovia. Kauniita värejä kaikkialla ja ihan todella erilaisia lankoja. En löytänyt islantilaisia villalankoja mistään vaikka olin hetken jo hortoillut. Onkohan ne täältäkin loppu? Päätin kysäistä myyjältä ja hän iloisesti johdatti minut nurkan taakse erilliseen huoneeseen, mikä siis oli siis täynnä islantilaisia villalankoja. Alun perin paitaa suunniteltiin Lettlopi-langasta tehtäväksi, mutta Lettlopissa oli vain harmaansävyisiä värejä jäljellä. Olin haaveillut vihreästä. Silmääni osui paksumpaa lankaa oleva ihana metsänvihreä Alafosslopi-lankakerä ja päätin, että sen on oltava tämä.

Meillähän oli sitten ohje vain siihen Lettlopiin. Ihana Titityyn myyjä katsoi netistä ilmaisen ohjeen Alafosslopi langasta tehtyyn islantilaisneuleeseen, mutta kotiin tultuani pähkäiltiin sen olevan sittenkin huono ja vaidettiin ohje, tai siis, ryhdyttiin etsimään ohjetta. Sitä saikin sitten hetken etsiä. Löysin Maaru Moilasen ilmaisen ohjeen Juutua-islantilaisneuleesta Meillä kotona -lehden verkkoartikkeleista. Oli muuten ihan hemmetinmoinen homma löytää joku postaus, missä olisi kauniiden neulekuvien lisäksi sen kauniin neuleen ohjeetkin. Päätin, että jos tästä islantilaisneuleesta tulee kaunis, niin teen siitä postauksen ja linkitän kaikille epätoivoisille hyvän ohjeen. Eli olkaa siis hyvä, yllä oleva linkki on varsinkin teitä ajatellen, jotka ahdingossa selaatte internetin syövereitä neulekuumeessa.

Elli laittoi puikot viuhumaan ja reilussa kahdessa viikossa teki neuleen alusta loppuun. Ihan ensimmäinen villapaita ikinä. Aikaisemmin oli tehnyt muutaman neuletyön, topin, pipon ja jotain. Sen verran taitava käsistään tuo siskoseni kuitenkin on, että luotin aika vakaasti siihen, että tulos on mahtava. Ja niinhän se olikin! Oli hauska seurata vierestä neuleen etenemistä. Kuulemma kirjontavaihe oli vähän vuoristorataa, mutta muuten jees hommaa. Jää kuulemma koukkuun. Oma hommani oli istua vieressä sohvalla yömyöhään ja lueskella typeriä keskusteluja Facebookista. Ihan mukavaa hommaa sekin.

Neuleen valmistuttua se oli vietävä heti mummopuolelle näyteltäväksi, samoin isälle ja äitille. Someen oli laitettava kuvat ja kaikille piti hehkuttaa, Elli painotti. Sen tein. Sitten seuraavana päivänä se pääsikin siihen tarkoitukseen, mihin se oli tehty, eli eräilyhommiin, kun lähdin uudeksi vuodeksi sen kanssa alkeelliselle mummonmökille. Oli muuten lämmin villapaita ja ilman sitä en olisi edes mestoilla selvinnyt, kun hemmetin kamina lämpesi niin hitaasti. Siitä lisää seuraavassa postauksessa, mutta tämä uusi luomus toimi täydellisesti, oli lämmin, mukava ja kaunis. Sellaista pientä lämmintä luksusta tuonne metsikköön.