RETKIAPINA

Kun muutimme tämän vuoden alussa Rovaniemelle, oli Kuninkaanlaavu yksi ensimmäisistä luontokohteista, mitä lähdimme katsomaan. Silloin oli helmikuu, kylmä alkuvuoden päivä. Lumi ja jää kuorrutti maiseman. Ilma oli seisahtunut, mutta pakkasen kirpeä. Lämpömittari näytti -25 astetta. Kaikkialla leijaili jääutua, mikä teki maisemasta taianomaisen sumean. Jääudun takaa puskeva aurinko pisti kaiken kimmaltamaan.

Kuninkaanlaavu, Rovaniemi, Lappi

• Kuninkaanlaavu sijaitsee noin 11km päässä Rovaniemen keskustasta ja se on erittäin suosittu päiväretkikohde.
• Talvisin reitin alussa ei ole pysäköintialuetta, vaan P-levike löytyy vasta kolmen kilometrin jälkeen jatkaessa Ounasjoen itäpuolentietä lounaaseen. Kesäisin paikkoja on tien varressa muutama ja korkeamman maavaran omaavalla autolla voi päästä yläparkkipaikalle asti.
• Matka laavulle on periaatteessa lyhyt, mutta parkkipaikan valita vaikuttaa merkittävästi retken pituuteen.
• Paikka on kelvannut aikoinaan jopa Norjan kuninkaallisille, joita varten Kuninkaanlaavu on alun perin rakennettu.
• Laavuja on kaksi, joten usein tulistelemaan mahtuu, vaikka paikalla olisi enemmänkin sakkia. Laavujen lisäksi hiukan ylempänä kallioilla on puinen pöytä penkkeineen.
• Vaikuttaa siltä, että laavun yhteydessä oleva huussi ei ole enää käytössä ja puut ovat laavulta usein loppu.

Erittäin suosittu Kuninkaanlaavu

Kuninkaanlaavun vierailijat tulevat usein paikalle moottorikelkalla, jolla pääseekin perille helpoiten, aivan laavun eteen asti ilman pysäköintiongelmia. Paikka on suosittu moottorikelkkasafarikohde. Joten, vaikka Kuninkaanlaavu onkin luontokohde, tapaa siellä muitakin ihmisiä kelistä huolimatta. Polttopuita on vain joskus, mutta nekin kuluvat äkkiä laavun suosion vuoksi. Kehotan ottamaan laavulle varmuuden vuoksi aina omia puita mukaan.

Kuninkaanlaavu on talvisin pysäköinnin osalta hiukan vaikea retkeilykohde. Autoille ei ole parkkipaikkaa tien alkupäässä, joten vierailijat saattavat jättää autot keskelle valtatietä. Tiettävästi tämä aiheuttaa erittäin vaarallisia tilanteita liikenteessä, kun tiellä, jossa nopeusrajoitus on 80km/h ei mahdu kahta autoa ajamaan pitkin omia kaistojaan, jos sattuvat Kuninkaalaavun tiehaaran kohdalle yhtä aikaa laittomasti pysäköidyn auton kanssa. Tässä on yksi esimerkki Rovaniemen massaturismin ongelmista.

Kesällä pysäköinti on helpompaa. Hiukan korkeamman maavaran omaavalla autolla saa ajettua huonokuntoista metsätietä melkein ylös asti. Jos maastoautoa ei omista, voi normaalin henkilöauton jättää heti Kuninkaanlaavun tien alkuun. Tilaa on noin kahdelle autolle heti tien alkupäässä.

Ratkaisimme pysäköintiongelman jättämällä auton hyvän matkaa kauemmas ja hiihdimme matkan laavulle tunturisuksilla. Metsässä oli hiukan upottavaa höttölunta, mutta ihan hiihdettävissä se oli. Metsäsukset olisivat olleet kuitenkin parempi kulkupeli. Varasimme reissuun koko päivän, sillä joskus etenemisvauhti vaikeakulkuisessa maastossa voi olla vain kilometri tunnissa.

Olimme lähteneet laavulle nauttimaan kirpeästä talvipäivästä ja keittämään päiväkahvit. Taukovaatteiksi meillä oli paksut untuvatakit, joilla pärjäsi hyvin paikallaan ollessa. Mukaan ottamamme suklaakeksit olivat jäätyneet kivikoviksi. Rinkassa meillä oli mukana vielä makuualusta, että penkillä tarkenisi hetken istuskella.

Mäenlaskua tunturisuksilla

Kun aurinko alkoi laskea, lähdimme hurvittelemaan laskemalla tunturisuksilla pitkin rinteitä. Sahasimme Santavaaraa ristiin rastiin. Naurusta ei meinannut tulla loppua, kun kaatuilimme vaikeasti ohjattavilla suksilla upottavassa rinteessä. Tunturisuksia ei ole tehty lasketteluun, ja sen kyllä huomasi. Sukset kulkivat syvässä lumessa suoraan eteenpäin kuin juna raiteillaan ja vauhtia oli vaikea jarruttaa. Ohjaaminen toimi hyppäämällä eri suuntaan, eikä sekään aina onnistunut.

Katselimme, kuinka aurinko alkoi värjätä maisemaa tummemmilla oranssin sävyillä ja jääkiteiseen ilmaan muodoistui sateenkaarta muistuttava halo. Meillä oli otsalamput mukana, mutta päätimme lähteä takaisin siten, että olisi vielä hetki valoisaa aikaa hiihtämiseen, sillä meillä alkoi olla jo nälkä. Kylmän kestäminen vei hurjan määrän energiaa, eikä meillä ollut mukana tarpeeksi eväitä.

Niinpä hiihdimme hiljakseen pitkin lumisia hankia auringon maalaillessa maisemia kauniilla sävyillään. Kaikkialla kimmelsi ja pakkaslumi narisi suksen alla. Hymyilytti ja olin kiitollinen, että pääsimme kokemaan näin mahtavan talvipäivän uudessa kotikaupungissamme Rovaniemellä. Tällaisen reissun jälkeen, kun saa uuteen elinympäristöön joitain tuttuja elementtejä, tunsi olonsa taas hiukan kotoisammaksi kuin aikaisemmin.

Seuraaviin seikkailuihin!