• Matka: Forssa – Eläinsuojelukeskus Tuulispää, Somero – Saaren kansanpuisto – Forssa
• Matkan pituus: pyörällä 80km + bussimatkat
• Matkan kesto: 2 päivää ja yksi yö
• Varustus: pyörät, rinkat ja riippumatot, kaikki omat vedet
• Keli: +20 astetta, ei sadetta

Juuri muutama viikko ennen reissua olin ostanut itselleni ihka ensimmäisen yöpymisvälineen, eli riippumaton. Halvimmasta päästä, mutta hyttysverkolla ja tarpilla, eli XXL:n Mackenzie Hiking Hammoc with tarp. Elli oli hankkinut itselleen DD Hammocksin riippumaton hyttysverkolla ja alushuovalla. Tässä tulisi siis olemaan ensimmäinen retkeni, yötä jossakin luonnossa omassa riippumatossa. En edes tiedä mitä olettaa koko reissulta, muuta kun paljon hikoilua.

Reissun ensimmäinen haaste olisi se, että miten saada pyörä ensin Jyväskylästä Helsinkiin ja sitten Helsingistä Forssaan. Pyörän saanti Helsinkiin oli helppoa VR:än kyydissä, mutta pyörien saanti Forssaan ei ollut kuulemma mahdollista. Pyörien kuljetus olisi mahdollista vain sunnuntaisin, koska ratia oli vähemmän. Muina päivinä niiden kuljetus ei onnistuisi.

Otin asiakseni saada pyörät Forssaan. Soitin ensin Onnibussin toimistoon ja he pyysivät ottamaan yhteyttä sinne paikkaan, mikä liikennöi busseja Forssaan. Soitin sinne, ja kuulemma ei onnistu. Mietin päässäni samaan aikaan, että ne on vaan pakko saada, kun kuuntelin virkailijan kieltävää puhetta. Puheen päätteeksi kysyin, että mitenkäs tämä homma saataisiin sitten onnistumaan? Kuka näistä asioista päättää, ja olisiko mahdollista puhua hänelle? Virkailija empi, mutta sitten sanoi, että se henkilö onkin paikalla näköjään ja voi käydä kysäisemässä. Hetken kuluttua hän tuli takaisin puhelimeen ja kertoi, että pyörät voi ottaa kyytiin lauantaina, se on meille nyt luvattu. Kiljuin riemusta ja kiittelin, hullu reissumme oikeasti tapahtuu!

Äiti heitti minut Jyväskylän Matkakeskukselle. Kävin täyttämässä varuilta vielä pyörän renkaat ilmalla, sillä kuumotin raskaan rinkan kanssa polkemista. Kuumotus ei ollut turhaa, sillä rinkan ja pyörän kanssa liikkuminen junassa ja juna-asemalla oli aika haastavaa. Oli mukava päästä Helsinkiin ja tietää, että pääsee pois sieltä tungoksesta ja nyt voi vaan nopsasti pyöräillä Oulunkylään, tutummin Ogeliin, ilman paikallisliikenteen maksuja tai säätöä Alepa-pyörien kassa. Oli vähän sellainen sekkailufiilis illan hämärtäessä. Matkaa taisi olla sellainen 7km perille ja jo tässä ajassa lantioon alkoi hassusti särkeä. Vähän pahaenteinen fiilis tästä lantiokivusta.

Perillä odottikin siskoni Elli ihan hilpeänä ja erittäin innoissaan reissusta. Siltikään hän ei ollut vielä edes pakannut, mikä ei toisaalta ollut yllätys. Siinä pakkailtiin ja höpöteltiin puoleen yöhön asti ja painuttiin nukkumaan. Aamu lähti käyntiin teellä ja ihanilla salmiakkileivoksilla, mitä Elli oli hankkinut meille synttärieni kunniaksi. Itseasiassa Elli oli järkännyt tämän koko reissun synttärieni kunniaksi.

Lähdettiin pyöräilemään hyvissä ajoin Helsingin keskustaan Ogelista. Matka starttasi siis mukavalla 7km lämmittelyllä. Rinkka ei vielä painanut lantiota. Kelit olivat aivan jäätävän hyvät, lämmintä, päälle 20 astetta, ei liian kuuma eikä liian kylmä. Taivas ihan kirkkaana.

Noustiin bussiin pyörien kanssa. Kuskia ei oltu informoitu meistä, mutta vakuutin, että lupa pyörien rahtiin oli anottu juurikin tähän vuoroon ja tälle päivälle, vaikkakin yleensä kuljetus onnistuu vain sunnuntaisin. Bussimatka tuntui puuduttavan pitkältä. Matkalla kuitenkin hoksattiin, että säästetään muutama kilometri matkasta, kun jäädään jo aikaisemmin pysäkiltä pois Someroon vievän tien varrella, niin ei tarvitse mennä samaa Forssaan menevää tietä uudestaan paluumatkalla.

Ensimmäinen matka:

Forssa – Eläinsuojelukeskus Tuulispää, Somero

14,1km ja 2h

Bussikuski jätti meidät tien varteen ja alettiin laittaa kamoja valmiiksi. Ellillä oli onneksi pyörässä tarakka, mihin hän fiksusti viritti kamaa kiinni. Minulla ei ollut mitään muuta kun rinkka, jossa pystyin kuljettamaan tavaraa. Lisäksi omasin aika huonon pyöräilykunnon, sillä koko kesänä en ollut pyörää käyttänyt. Kaikesta huolimatta matka lähti hyvin liikkeelle. Muutama tunti taisi mennä meillä siihen, kun saavuttiin Eläinsuojelukeskus Tuulispäähän. Matkalla pidettiin yksi tauko ja pysähdyttiin Letkun Puotiin kauppaan ja vedettiin pihassa jäätelöt ja paljon Puhdas + KETO Elektrolyyttijuomaa, joka esimerkiksi aikaisemmin kesällä pelasti minut pahalta nesetehukalta. Saan helposti pahoja migreenejä ja tämä jauhe kesäisin on aivan elintärkeä. Letkun Puodin pihassa etsimme varjopaikan ja tajusimme, että keli taitaakin olla aika rankka pyöräilyyn. Vaateet oli hiestä märät, aurinkorasvaa ja vettä kului kovaa tahtia.

Saavuimme hyvissä ajoin Tuulispäähän. Kummipäivän alkuun oli vielä tunti ja ehdimme hyvin levätä ja syödä eväitä. Kaikki eväät oli Ellin suunnittelemat ja ostamat. Ruokaa oli reilusti ja vettä myös, varsinkin kun pullojen täyttö oli mahdollista Tuulispäässä.

Kummipäivä toimi oikein hyvänä lepohetkenä. Pääsi uppoutumaan Tuulispään tarinoihin ja rapsuttelemaan mukavia elukoita. Hetkeksi unohti edessäpäin häämöttävän tuskan taipaleen ja epätietoisuus seuraavan reissupätkän kestosta.

Toinen matka:

Eläinsuojelukeskus Tuulispää – Saaren kansanpuisto

24,4km (+ eksyminen) ja 3h

Eväät oli syöty, pullot täytetty ja kaikki kamat valmiina seuraavaan matkaan. Lähdimme heti alkuun väärään suuntaan, kun puhelimeni navigaattorini ei päivittänyt sijaintiamme, vaan näytti että menimme oikeaa tietä niin miten pitikin, vaikka nettiyhteys oli kadonnut aikapäivää sitten.

”Lähdimme heti alkuun väärään suuntaan, kun puhelimen navigaattori ei päivittänyt sijaintiamme…”

Päädyimme polkemaan takaisin isolle tielle pitkin hassuja pikkuteitä, jotka risteilivät pitkin metsikköjä, peltoja ja kauniita maataloja. Tässä kohtaa ymmärrettiin kartan merkitys ja sen lukutaito.

Pidimme matkalla yhden tauon. Tauon aikana vaihdettiin myös varusteita, sillä lantiokipuni vain yltyi. Elli otti rinkkani ja pyöräni ja lähti jäätävällä vauhdilla taas polkupuuhiin. Tiedoksi siis kaikille rinkan kanssa pyöräilijöille, että jos on mahdollisuus kiinnittää pyörään tarakka, niin herranjumala tee se!!! Säästät kärsimyksiäsi erittäin paljon. Sen olen nyt vannonut, että seuraavalle pyöräreissulle, jonne lähden yöpymiskamojen kanssa, otan ehdottomasti mahdollisimman paljon kamaa tarakalle ja vain pienen repun selkään. Lantiokipu on erityisen vittumainen kipu, mutta senkin kanssa pystyy elämään, jos niin päättää.

Pääsimme perille Saaren kansanpuistoon. Etukäteen oltiin selvitetty, että puistossa saisi yöpyä, mutta saavuttuamme infotaululle kaikenlainen yöpyminen oli sen mukaan kielletty. Voimat oli vähissä ja oli ryhdyttävä selvittämään, että mihin sai majoittua. Ympäröivä alue oli luonnonsuojelualuetta, jolla yöpyminen oli myös kielletty. Hetken googlettelun jälkeen löysimme informaatiota, että Saaren Kansanpuistossa yöpyminen oli sallittua Kuivajärven vieressä sijaitsevalla laavulla.

Ajoimme laavulle puikkelehtien pieniä metsäteitä pitkin. Metsän suojassa oli mukavan vilpoisaa ja varjoista. Paikalle päästyämme Elli ryhtyi virittämään nuotiota ja minä etsimään sopivaa paikkaa riippumattoleirille. Nuotio paloi ja leiri oli valmis tunnissa ja sitten olikin aika rentoutua ja mutustaa illallista.

Aurinko alkoi laskea ja ilma viilentyä. Hikisissä kamppeissa olo alkoi olla epämukava ja tyyni kaunis järvi kutsui uimaan. Lähdin innoissani kahlaamaan veteen ja hetken käveltyäni rääkäisyni rikkoi illan rauhallisen hiljaisuuden. Järven syventyessä sen mutaisuus oli lisääntynt ja kauhuistuin, kun jalkani upposi polvea myöten lääryiseen mutapohjaan. Kävin inhotuksesta huolimatta kuitenkin kastautumassa, että pahimmat hiet sai pestyä pois.

”Lähdin innoissani kahlaamaan veteen ja hetken käveltyäni rääkäisyni rikkoi illan rauhallisen hiljaisuuden.”

Valitettavasti en ollut loppuun asti ajatellut pukeutumista ja mukanani ei ollut toisen päivän kuuman kelin pyöräilyvaatteita. Olin ottanut mukaani vaatetta lisää vain pitkähihaisena ja pitkälahkeisena. Päiväpyöräilykamani olivat vielä puuvillaisia ja tiesin, että jos olisin huuhtonut ne järvessä, ne eivät olisi ehtineet kuivaa aamuksi.

Kolmas matka:

Saaren kansanpuisto – Forssa

13,9km ja 1,5h

Aamu starttasi kauniilla kelillä. Yöllä nukuimme makoisat unet. Varustus oli toimiva. Herätys oli laitettu aikaiseksi, että olisi hyvin aikaa pakata ja pyöräillä rauhassa matka Forssaan. Lähdimme polkemaan iloisin mielin ja uusilla energioilla. Matka starttasi nopeasti. Muutaman kilometrin jälkeen näimme tien varressa Venesillan leirintäalueen kahvilan, ja päätimme pysähtyä siihen kahville, kun aikaa oli rutkasti.

Kahvin jälkeen matka taittui taas nopeasti. Takana alkoi olla jo yli 50km matkaa ja tuntui, että matkanteko vain helpottui. Lisäksi Forssaan päin oli enemmän alamäkeä, kun taas Saaren kansanpuistoon menevä tie edellisenä päivänä oli loput 8 km melkeimpä pelkkää ylämäkeä.

Saavuimme nopeasti Forssaan ja löysimme Matkakeskuksen bussipysäkit ja istuimme asfaltille varjoon odottamaan bussia. Oli aika voittajafiilis! Jäljellä olisi enää 7km pyöräilyä Helsingissä ja sitten olisimme kotona.

Saavuimme Helsinkiin ja lopulta Ellin kämpille Ogeliin. Olimme nyt jo aivan poikki, helpotus oli vaihtunut jäätävään väsymykseen. Mentiin molemmat makaamaan lattialle ja otettiin vettä. Minua alkoi palella ja Elli haki peiton, kun oli vielä jalkeilla. Väsymys otti valllan ja nukahdin tunnin päikkäreille.

Mitä tältä reissulta opimme:

1. Hanki pyörään tarakka, älä polje raskaan rinkan kanssa
2. Tee hyvät taustaselvitykset kohteista ja yöpymisistä
3. Ota vaihtokamat sään mukaan. Pyöräilessä rokkaa kesäkuumalla värikkäät tekniset vaatteet. Puuvilla kuivuu hitaasti ja haisee kamalalta.
4. Pyöräily helpottuu ensimmäisen 50km jälkeen ja kroppa menoon. Älä luovuta! Jos tuntuu raskaalta, niin pidä muutama tauko enemmän ja vedä pari suklaapatukkaa.