Koirat mukaan ja Multamäkeen

Olin lupautunut isälleni pariksi viikoksi talonvahdiksi ja pikkusiskoni kaitsijaksi. Oli tulossa nätti viikonloppu, jolle ei oltu keksitty yhtään mitään erikoista. Mietin hetken, ja sitten keksin. Laukaan Multamäki on tässä ihan lähellä ja viimeksi joskus lapsena olen siellä käynyt. Muistaakseni ihan nätti ja potentiaalinen mesta! Mietin hetken, miten ajaisin teini-ikäiselle pikkusiskolleni ajatuksen läpi. Ehdotin varovaisesti Mari-Annelle, että miltä kuulostaisi ja mihin saataisiin koirat siksi aikaa, mummolle hoitoonko? Mari-Anne oli heti ihan messissä ja ehdotti, että otetaan koirat mukaan! Otetaan vaan tarpeeksi päälle meille ja koirille. Hmm, koirien kanssa retkellä ja vielä yöpymässä?

Pakkasimme rutkasti ruokaa ja lämmikettä, koirille ja meille. Cimbille löytyi kantoreppu ja se kuljetti molempien koirien ruuat. Cimbi on onneksi vahva herrasmies, joka auttoi minuakin ylämäissä.

Multamäkeen paistaa syksyinen ilta-aurinko aivan ihanasti! Koko paikka huokui rauhallista, lämmintä ja mukavaa tunnelmaa. Mäen laelle päästyämme jätimme tavaramme laavulle ja lähdimme tutkimaan ympäristöä. Kipusimme portaat ylös ja alas ja kävimme lähempänä rantaa.

Muistan nuoruudestani, että näkymät näköalapaikalta olivat laajemmat. Puut olivat vuosien aikana kasvaneet ja pikkuhiljaa Multamäen näköalapaikka umpeutunut. Hauskasti sieltä kuitenkin näki vielä Valkolaan ja tunnistimme tiet, joilla autot ajoivat. Näimme illemmasta Multämäen päältä Äänekosken tehtaan tornivalot.

Portaiden alapäästä löytyy Tipi-telttoja ja toinen päivälaavu.
Leiriviritys mäen päällä olevalla laavulla, jossa tulta ei saa tehdä.
Multamäen laavun päällä on vain yksi tulentekopaikka, kota.

Teimme leirin kodan viereiselle laavulle. Mari-Anne laittoi pedin itselleen ja koirille laavun nurkkaan. Laavulla oli hyvin molemmin puolin tilaa, että nukkumaan olisi mahtunut vielä toinen lössi koirineen. Itse viritin riippumattoni laavun viereiseen puuhun ja laavun kattoparruun. Söimme iltapalat ja annoimme koirille iltaruuat. Koirille laitettiin haalarit ja manttelit päälle ja muutama peitto, kun ne olivat asettuneet petiin. Koirat rauhouttuivat heti, kun tajusivat että tähän jäädään yöksi. Yölämpötilaksi oltiin luvattu kahdeksan astetta plussaa, mutta keli tippuikin yhteen asteeseen. Kova tuuli kävi riippumattoon. Underquilt eli alushuopa olisi ollut kovaa huutoa, mutta sellaista en omistanut. Cimbi alkoi yöllä palella ja peittelin koirat kaikilla ylimääräisillä vaatteillani. Välillä palelin itse inhottavassa tuulessa ja välillä nukahdin. Tuuli onneksi laantui aamua kohden ja viimeistään aamuyöstä nukuin jo sikeästi ilman herättäviä vilunväristyksiä. Yö meni rauhallisesti koirien kanssa.

Aamulla herättiin vähän koleisiin tunnelmiin, mutta puuhastellessa aamukahvia ja kaakaota olo lämpeni. Koiratkin olivat vähän unisia, mutta pirteänä lähtivät meidän kanssa aamulenkille. Aamutoimien jälkeen purimme leirin ja kävelimme takaisin parkkipaikalle ja kotia kohti. Kotona odottelivat jo hevonen, minivuohet, fasaanit ja kyyhkyset omia aamuruokiaan.

Reissu oli kaiken kaikkiaan todella helppo hienosti käyttäytyvien koirien kanssa. Parkkipaikalta ei ollut pitkä matka mäen päälle ja paikka ei viikonlopusta huolimatta ollut aivan tupaten täynnä. Koiratkin rauhoittuivat illalla ihmeen hyvin. Seuraavana kesänä kyllä mennään kotoa kävellen ja varataan reissuun ainakin muutama päivä. Kätevää, kun on nätti retkikohde muutaman tunnin kävelymatkan päässä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s