Arpaisen autiotuvan sauna, Ähtäri

Kuulimme tuttavalta vähän vinkkiä, että Arpaiselta löytyy reitin vierestä autiotupa ja sauna. Päätetiin lähteä vähän Tommin kanssa viettämään rentouttavaa viikonloppua erätuvan saunalle. Mietittiin, että nyt otetaan ihan iisiti, ihan helppo reissu ja helppo ilta. Katsottiin kartalta sopiva paikka, mihin saa auton jätettyä, että rämmitään vaan ihan pieni reitti metsän läpi ja hupsis sentään, ollaan alta aikayksikön perillä.

Eipä nuo helpot reissut ole ikinä helppoja reissuja, mutta ihan hauskoja ne on, omassa järjettömyydessään. Ostettiin juuri ennen matkaan lähtöä kompassi ja tsekattiin youtubesta kompassin käyttöohjeet. Homma selkee, ei muutakun pimeyden pikkuhiljaa hiipiessä metsään rämpimään. Auto saatiin niin lähelle kuin mahdollista ja metsän kautta matkaa tulisi vain noin muutama kilometri. Jätimme auton järven länsipuolelle, vaikkakin näin jälkiviisaana se olisi kannattanut jättää ehdottomasti järven itäpuolelle, sillä helppokulkuiset polut olisivat tulleet nopeammin. Maastokarttojen näyttämät polut järven rannalla, joita kohti suunnistimme pimeässä, eivät ole olleet polkuja vuosikausiin. Päätimme kulkea sivumpaan rannasta, vähän syvemmälle metsään.

Aika helposti siihen muutamaan kilometriin hujahtaa muutama tunti, kun käppäilee rinkka selässä huonoilla kengillä kamalaa maastoa pitkin, täynnä kuoppia, kosteikkoja ja suopursuja. Ylitettiin yhteensä neljä syvää puroa, muutaman pääsi yli loikkaamalla, ja loput pääsi yli puunrunkoa pitkin taiteilemalla. Minulta unohtui vielä hakea otsalamppu isäni luota tähän reissuun, mikä hankaloitti hommaa entisestään. Onneksi Tommilla on aina mukana omansa. Ehkä tämän reissun jälkeen opin sen pitämään mukanani itsekin.

On tosi jännää saapua paikkoihin pimeässä. Silloin ei oikein tiedä, että miltä siellä oikeasti näyttää ja paikat on tosi kolkkoja. Ei meinaa malttaa odottaa sitä, että aamu alkaa sarastaa ja näkee, että millainen paikka on kyseessä. Tämä pimeydessä tarpominen oli kyllä ihan omaa syytä (taas kerran) kun ei vaan jaksanut lähteä aikaisemmin. Toisaalta, eipä tuolla ole väliä. Joskus vaan pimeyden kuumotus on niin suurta, että se on epämiellyttävää. Kuitenkin heti, kun saa nuotion sytytettyä, leirin tehtyä ja vähän rentouduttua, pimeydestä tulee pehmeä liittolainen, joka erottaa meidät tästä maailmasta omaan kulpaamme. Pimeys on välillä eräänlaista turvaa, kuten metsäkin.

Pääsimme suopursujen valtakunnasta vihdoin oikealle polulle. Kaikki purot oli nyt jo ylitetty ja matkaa oli enää alle kilometri jäljellä. Ai että mitä luksusta polulla kävely voi olla! Matka taittuikin sitten nopsaan. Löydettiin autiotupa, mitä etsittiinkin, mutta se oli niin kolkko ja likainen, ilman minkäänlaista ikkunaa, niin päätimme mennä alkuperäisen suunnitelman mukaan ja pystyttää leiri saunan lähelle, kunhan sauna löytyy. Katsoimme maastokartoista missäpäin maastoa oli lisää rakennuksia ja mentiin niitä kohti. Sauna löytyi nopeasti pimeydestä huolimatta, samoin löytyi ulkohuussikin. Seuraavaksi alettiin väsäämään nuotiota homeisista ja märistä puista. Nuotion syttymisen jälkeen saunan edustalle tuli oikein mukava ja kotoisa fiilis. Pystytettiin riippumattoleiri nuotion läheisyydessä notkuviin puihin ja laitettiin myös sauna tulille.

Sauna oli vähän korkea, mutta sen kuumetessa löylyt paranivat. Meillä oli mukana yhdet oluet ja empä muista, että milloin olisi olut ja sauna ollut niin jumalainen nautinto. Pidimme saunassa pientä puukasaa, joista leijaili homeinen haju lauteille, mutta kehon ja mielen rentoutuessa se ei ihmeemmin haitannut. Istuttiin saunassa varmaan ikuisuus ja sen jälkeen mentiin pulahtamaan viereiseen matalaan jokeen. Vesi oli jo aika kylmää. Syötiin iltapalaa ja yöksi käperryttiin riippumattoihin ja lämpimiin makuupusseihin. Oli kosteaa ja hitusen sateista, sellaista oli ollut koko päivän.

Yöksi tuuli tyyntyi ja nukuttiin oikein makeat yöunet. Aamulla herätessä paikka oli sateisessa kelissä yhtä kolkko, kun illalla hämärässä saapuessa. Nyt se tuntui kuitenkin vähän tutummalta. Laitettiin leiri kasaan ja lähdettiin takaisin autolle. Tällä kertaa mentiin enemmän metsän puolta kun järven laitaa ja marhattiin nopeammin takaisin. Samat purot ylitettiin ja lopulta auto löytyi ja suunnistus kompassin avulla toimi molempiin suuntiin. Päivänvalossa oli huomattavasti helpompaa, kun pystyi määrittämään suuntaa maamerkkien avulla. Paluumatka tuntui äärettömän nopealta. Onnistuin olemaan jonkinlainen hirvikärpäsmagneetti, sillä nypin muutaman tunnin sisään itsestäni 13 hirvikärpästä irti, Tommilla ei ollut yhtäkään.

Autolle päästyämme päässäni alkoi jyskyttää ja sain karsean migreenikohtauksen, luultavasti nestehukan saattelemana. Alkoholi + sauna + rämpiminen hikisenä + ei tarpeeksi vettä (mukana kyllä oli, mutta olen huono juomaan) teki siis tehtävänsä ja nukahdin huonovointisena auton kyytiin. Onneksi migreenilääkkeet oli mukana, ja sain oloa helpotettua. Kaiken kaikkiaan silti timanttinen reissu, meininki oli erittäin autenttinen kun sytytteli saunaa pimeässä. Ainut mikä reissusta puuttui, oli kynttilät saunaa valaisemaan. Mietittiin, että on ehkä pakko lähteä kokeilemaan muitakin autiosaunoja. Lisää raporttia siis luvassa!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s