Pyöräily ei minulla ole mikään kiva harrastus, vaan pakollinen kulkumuoto täällä kaupungissa. En oikeastaan mitenkään erityisesti ole koskaan pitänyt pyöräilystä, sitä on vaan ollut pakko tehdä, kun pitää liikkua paikasta A paikkaan B. Vuosien varrella on siihen on vain tottunut ja nykyään se on ihan neutraali jokapäiväinen kulkuväline. Joskus ajattelen polkiessani kotiin tuota viimeistä pirullista ylämäkeä, että hyötyliikuntaa jne. Ei se siinä kauheasti ilahduta, mutta ehkä vuosien päästä? En tiedä. Ainakin siitä on muotoutunut sellainen menopeli, jolla jaksaa polkea päivän aikana kymmeniä kilometrejä ilman helvetillistä väsymystä.
- Reitti: Jyväskylä – Nyrölä – Jyväskylä
- Matka: 40km ja 3,6km luontopolulla
- Kesto: 6h, yhteensä 3h pyöräilyyn ja loput luontopolkuun ja laavuiluun
- Lämpötila: +3 astetta, illalla -1 astetta
- Haastavuus: keskitaso, jos on pakko polkea koko ajan täysiä, muussa tapuksessa helpompi
Onneksi olen päässyt kahmimaan ympärilleni sellaisia ihmisiä, joilla riittää hulluutta lähteä sekoilemaan kaikenlaista. Yksi näistä hienoista repäisyistä on minun ja Laura-Kaisan pyöräretki Nyrölään! Eihän se vedellyt mitään vertoja minun ja siskoni pyöräretkelle Tuulispäähän, mutta hyvä retki kuitenkin ja mukavan jännittävä extempore setti.
Opettelen vasta pukeutumista ja ajankäyttöä. Onneksi tajusin kuitenkin ottaa mukaan villapaidan taukoihin, jonka pystyin vaihtamaan melkein läpikastuneen fleecen päälle kun pääsimme perille. Menomatka tuntui pelkältä ylämäeltä ja siinä sai tosissaan polkea että vauhti pysyi yllä. Lisäksi keli ei ollut vielä nollan kylmemmällä puolella, niin tiet olivat sulat ja mutaiset. Koko menomatka muutenkin tuntui pelkältä raskaalta ylämäeltä. Ihmetytti, että miten sitä ylämäkeä edes voi olla niin paljon? No kyllä sitä oli. Pakko oli vaan polkea.
Vähempikin vaatemäärä yläkroppaan olisi riittänyt, hikoilu oli rajua. Hanskat onneksi eivät olleet yhtään liioitellut, eivätkä vaelluskengätkään. Viima otti Laura-Kaisan varpaisiin, kun hän polki lenkkareilla. Minulla otti viima vähän korviin, olisi pitänyt ottaa joku tuulenkestävä huivi päähän.
Kun pyörät oltiin saatu täpötäydelle parkkipaikalle säppiin, kuivaa kamaa päälle ja ensimmäiset eväkset syötyä, lähdimme kiertämään luontopolkua myötäpäivään. Ihastelimme nättiä polkua ja luontoa, seurasimme kapenevaa ja risteilevää polkua ja hupsista sentään, olimme jo hukassa. Maa oli täynnä jalanjälkiä, mutta polkumerkinnöistä ei ollut tietoakaan ja maasto muuttui aika hankalakulkuiseksi. Onneksi Saarilaavulta kuului jatkuvasti pienten ihmisten kiljahduksia, niin tiesimme, että voimme kyllä äänen avulla suunnata takaisin ihmisten ilmoille, mutta silti! Viidessä minuutissa jo ihan metsässä. Olen kuullut nyt kolmelta ihmiseltä ihan saman tarinan, että tuolla puolella Nyrölän luontopolkua on tullut eksyttyä.
”…seurasimme kapenevaa ja risteilevää polkua ja hupsista sentään, olimme jo hukassa.”
Kaikesta huolimatta löysimme perille. Spottasin puuliiterin katon puiden seasta ja suunnistimme sitä kohti. Nappasimme liiteristä puut kantoon ja päätimme mennä Louelaavulle evästämään, kun siellä näkyi olevan vain yksi pieni porukka ja nuotiokin oli jo tulilla.
Illan hämärtyessä päätimme vielä käydä tsekkaamassa Saarilaavun. Saareen pääsee hauskalla lossilla, mitä pitää itse vetää. Saarilaavulla oli vielä porukkaa ja äänet kantautuivat edelleen järven poikki. Kävimme paikalla pöyrähtämässä ja jatkoimme saman tien matkaa pois saaresta ja polkuja pitkin puuliiterille ja siitä takaisin pyörille. Kävelimme ensin tietysti väärään suuntaan. Pieni palaveri, suuntavaiston kalibrointi, puhelimen GPS:än tarkistus ja uusi suunta. Vihdoin pyörät löytyivät ja hypättiin ratsaille. Paluumatka tuntui helpommalta, oikeastaan pelkältä alamäeltä. Mutaiset tiet olivat jäässä ja polkeminen pimeässä tuntui jotenkin mukavan hiljaiselta ja leppoisalta.
Mitä tästä opimme
- Ole aina valppaana luonnossa ja huolehdi, että seuraat merkittyjä polkuja. Lataa Maastokarttoihin paikka valmiiksi, katso että puhelimessa on akkua. Kuljeta mukana aina varulta kompassia, millä voi ottaa suunnan.
- Ota pyöräilyyn aina joku pipo, kypärämyssy, panta, huivi etc. mikä estää viiman ottamisen korviin. Pelkkä puuvillainen vaatekappale ei riitä. Jos tuuli/kuoritakissa on huppu joka peittää hyvin korvat, se käy myös.
- Syksyllä paksut hanskat ja vaelluskengät pelastaa paljon. Lisäksi aina vaihtovaatetta mukaan ja lämmintä taukotakkia reppuun. Vaihda aina hikiset ja märät vaatteet kuiviin! Parempi ja lämpimämpi näin.
- Syksyllä pimeä tulee hemmetin nopeasti. Varulta kannattaa aina kantaa mukana otsalamppua, lisäksi kaikki pyörän valot kannattaa tarkistaa ja muutenkin pyörän kunto on hyvä tsekata ennen 40km polkemista.
RETKIAPINA 