Yksi tärkeimmistä retkeilijän varusteista ovat hyvät kengät. Jos ei viitsi panostaa kun muutamaan kalliimpaan asiaan, niin kannattaa panostaa kenkiin ja rinkkaan. Melkeimpä kaiken muun kanssa voi soveltaa, lainata tai liikkua optimaalisten vuodenaikojen mukaan, mutta rinkkaa on aina kannettava ja kenkien kanssa on aina käveltävä. Olen kourallisen reissuja kävelyt juoksulenkkareilla, arkipäivän maihareilla ja muilla random kengillä, jotka eivät yksinkertaisesti toimi maastossa ja kerron kaikille vinkin, että ei kannata. Hermot siinä menee. Etelä-Konneveden kansallispuistossa olen lipsunut kosteita kiviä ja juurakkoa pitkin ja horjahdellut useaan otteeseen, olen Arpaisen suopursuisessa rannassa tippunut ojaan ja kastellut muotimaiharini ja tuhonnut niistä nahkapinnan suopursujen niitä raapiessa ja olen kävellyt jalkani puuduksiin Pyhä-Häkissä kantaessani juoksulenkkareilla painavaa rinkkaa vesisateessa.
Huom! Kenkämakuni on muuttunut huomattavasti, tarkista uudempi artikkeli kenkämieltymyksistäni täältä.
Pikkuhiljaa näitä kenkiä enemmän käyttäessä huomasin, että ne olivat minulle liian jäykät ja jalkani alkoivat nopeasti puutua reissuilla. Koin myös äärimmäisen suurta kipua näitä kenkiä käyttäessäni ja lopulta huomasin, että kengät ovat leveydeltään aivan liian kapeat käyttööni. Kengät pitivät kyllä hyvin varpaat lämpöisinä ja kestävät vuosien käyttöä, mutta minulle ne eivät vain sopineet.
Kerran eräänä onnekkaana iltana olin hoitamassa isäni ja äitipuoleni fasaaneja, koiria, hevosia, kyyhkysiä ja minivuohia. Isä ja äitipuoli saapuivat reissustaan jo illalla ennen puoltayötä kotiin ja otimme puheeksi, että minulta puuttuu kokonaan hyvät vaelluskengät. Minulle lueteltiin kaikki hyvät vaelluskenkämerkit kokemuspohjalta (Meindl, Lundhags, Lowa ja Hanwag) ja ryhdyttiin selaamaan nettisivuja ja etsimään sopivia.
Oikeasti kaikista kätevin tapa testata kenkä, on kävellä niillä yksi reissu. Tämmöistä on vaan todella hankala käytännössä toteuttaa. Vaelluskengät on hyvä aina kuitenkin sovittaa ennen ostopäätöstä ja kiinniittää huomiota siihen, että ne eivät purista mistään tai että varpaat eivät osu kenkien kärkeen. Kengät kannattaa sovittaa vähän paksumman sukan kanssa, vaellussukalla tai ohuella villasukalla. Vaeltaessa jalat tuppaavat turpoamaan rasituksesta ja nesteiden pakkautumisesta jalkoihin, niin vaikka kenkiä käyttäisi ilman paksumpaa sukkaa, niin turpoamisvaraa jaloille löytyy.
Minun onnekseni kuitenkin äitipuoleltani lyötyi käytöstä samaiset kengät ja vielä oikeassa koossa, mitä pääsin heti paikalla testaamaan jalkaan ja ottamaan vielä seuraavaan reissuun lainaan. Kengät osoittautuivat muutaman yön reissulla oikein oivallisiksi ja ne laitettiin tilaukseen.
Kengät ovat pikkuhiljaa muotoutuneet jalkaani ja ovat oikein käyttökelpoiset. Meindl kengistä löytyykin vuoden takuu, jos niiden kanssa ilmenee jotakin häikkää. Tietysti vika ei saa olla käyttäjälähtöinen, esimerkiksi kenkien pitää antaa kuivaa huoneenlämmössä eikä kuivata minkäänlaisilla kuivauslaitteilla, sillä GoreTex kalvo palaa liian kuumassa rikki. Kalvo voi myös hiertyä rikki, jos kengät ovat liian pienet ja jalka hiertää kenkää pahasti.
Arvioni kengistä on, että ihan hyvät perus vaelluskengät hintaansa nähden. Näistä sai pulittaa 170€ ja toivon että ne kestävät useita vuosia. Kengillä on hyvä kävellä ja ne ovat laadukkaan tuntuiset ja pitävät jalat lämpimänä pitkälle syksyyn asti. Ne pitävät hyvin vettä, vaikka niiden kanssa on välillä vähän humpsahdettu kuraan ja veteen. Pätevät popot, joilla kipittää lyhyet päiväretket ja pitkät vaellukset.
RETKIAPINA 
Jätä kommentti