Ai että, loppiainen, ihana arkivapaapäivä ja näin ollen meille täydellinen seikkailupäivä. Nyt tarvitaan saunaa ja avantoa! Jyväskylässä on ihan älyttömän huonosti saunallisia avantopaikkoja. Ei ole yhtäkään, mihin pääsisi sekasaunomaan. Rakastan avantouintia ja saunaa, siksipä etsin aikamoisella draivilla saunallisia avantomestoja mielellään kaikille reissuilemme. Olin etsiskellyt uudeksi vuodeksi pientä erämökkiä Keski-Suomen lähistöltä ja mielessä oli jo muutamat paikat, mitä halusin testata. Peuran polulla sijaitseva Raatejärven vuokratupa oli yksi näistä, minkä päätimme nyt loppiaisena lähteä tyyppaamaan.
Lähdimme Jyväskylästä liikkeelle noin kolmen aikaan. Pakkasta oli 13 astetta ja kävelymatkan pituus epäselvä. Se olisi joko 9,5km tai 1,5km. Autotien viimeisen 8km matkalla ei ole talvikunnossapitoa, joten sen mukaan mennään mihin autolla asti päästään. Ollaan sitten perillä joko myöhään tai tosi myöhään.
Kaikeksi onneksi tiellä oli kulkenut paljon autoja ja lumisateesta huolimatta tietä pystyi ajamaan perille asti niin, että kävelyä tuli vain 1,5km Peuran polkua pitkin. Pakkanen oli ehtinyt jo kiriä melkeimpä 18 asteeseen ja kylmältähän se tuntui kun kapusi itsensä ulos lämpimästä autosta. Lumi natisi kenkien alla kun käppäilimme rinkat selässä polkua pitkin. Oli jo ihan pimeää ja rauhallista.
Saavuimme perille Raatejärvelle ja bongasimme että samassa pihapiirissä oli myös autiotupa! Suunnitelmissa on joskus kulkea Peuran polku ja tässäpä olisi oiva majoitusmahdollisuus sen varrelta, vieläpä mukavalla uimarannalla.
Paikan päällä puut oli pilkottava rangasta ja avanto hakattava auki kirveellä. Kaira löytyi, mutta edellispäivien vieraskirjamerkintöjen mukaan sen terä on tylsempi kuin testamentti. Kyllähän siinä sai muutaman tunnin hikoilla, vuoron perään sahattiin ja raivolla hakattiin kirveellä. Varsinkin avantoa auki hakatessa hetkittäin huusin ihan kunnolla, että sai puhtia touhuun 😀
Ilta menikin pienen rehkimisen jälkeen ihan älyttömän leppoisasti. Saunassa oli hyvät löylyt ja avanto tuntui ihan jumalaiselta. Tupa oli lämmin ja makuupussit vielä lämpimämmät. Väsytti ihan hemmetisti ja vajottiin sellaiseen unenomaiseen koomaan saunan jälkeen ja nukahdettiin melkeinpä heti kun saatiin kammettua itsemme yläpedille.
Näin ikkunasta vilkaisun pihalle. Mitä ihmettä? Ihan törkeen siistin näköistä. Juoksin pihalle ihan ihmeissäni. Me oltiin herätty aamulla ihan käsittämättömään talven ihmemaahan. Jäätyneet puut kaartui meidän yllä. Kaikkialla oli jäätä ja lunta, ihan valkoista ja taianomaista. Kaikkialla narskui ja pakkanen puri. Valo oli ihan pehmeää. Tunnelma oli ihan pehmeä. Pimeämmällä vuodenajalla retkeilyssä on hemmetin siistiä se, että menee ihan pimeässä johonkin paikkaan ja aamulla herää ihan erilaiseen fiilikseen, kun päivänvalossa näkee koko mestan valossa.
Kaikessa rauhassa napostettiin hernekeittoa lounaaksi ja sitten huomasin taivaalla valon pilkahduksen. Nyt muuten ihan oikeesti alkaa aurinko paistamaan. Mätin ihan hirveellä kiireellä loput hernarit nokkaan ja lähdin kalsarit jalassa juoksemaan pihalle kameran kanssa. Nyt on jumalauta kuvaussäät!!! Aurinko, ekaa kertaa moneen viikkoon, me ollaan täällä lumisessa talven ihmemaassa ja tuolta ihan oikeesti paistaa aurinko! Ei juma!
Ulossyöksyni jälkeen tuli vähän kiire pakata ja laitaa kämppä kuntoon seuraaville vieraille. Hommassa kuitenkin onnistuttiin nätisti ja laitettiin vuokratupa minttiin. Rinkat selkään ja hitaasti tallustellen siis autoa kohti. Käytiin vielä Raatejärven jäillä kävelemässä. Avannossa jäätä oli ainakin 15cm kerros, niin uskalsi tallustaa jäillä melkein huoletta. Muutamat keliä ihastelevat ihmiset tulivat vastaan. Päivän valoilmiöhype oli kaikkien kasvoilla. Vielä hetken mekin nautimme. Muutamien tuntien kuluttua auton kyydissä paluumatkalla katselin haikein mielin, kun aurinko painui alas.
RETKIAPINA 