Hyyppäänvuori on Laukassa sijaitseva kaunis näköalapaikka. Minä, Laura ja Risto lähdettiin liikkeelle sumuisena päivänä, yli 15 asteen pakkasessa. Joulukuussa ei ollut paljoa lunta ja ylös vei selvä polku. Tien varsilta löytyi hyvät opasteet ja puihin oli merkitty reitti vihreällä maalitäplällä. Muutama kilometri oli matkaa huipulle ja se sisälsi yhden hankalamman nousun, missä kengät lipsuen rymysimme eteenpäin.
Hyyppäänvuorella on aina ihan hiljaista. Tuuli humisee. Tällä kertaa sumu peitti osan näkymästä ja sai paikasta vielä satumaisemman näköisen. Verhouduttiin vaaleaan usvaan ja katseltiin lumiseen alla olevaan maailmaan. Nauratti, että alaalla harmittelin sumua. Tämä sumuhan on ihan älyttömän maaginen.
Juuri kun olimme syöneet eväät ja lähteneet takaisin päin, huomasimme että sumu alkoi hälvetä. Ristolle oltiin jo luvattu että nyt mennään takaisin, niin ei enää kävelty jyrkänteelle katselemaan. Korkean nousun kohdalla, tällä kertaa siis jyrkän laskun kohdalla, luikasteltiin ja otettiin puista tukea. Risto laski luikumäkeä koko matkan alas. Mitä alemmas tulimme, sitä normaalimmaksi maailma muuttui. Ympärillä oli talvinen maa, mutta ei enää sitä magiaa.
RETKIAPINA 