Näin auringon lisääntyessä palataampa takaisin syksyyn ja sen mukavaan (ja itseaiheutetusti kuumottavaan) road trippiin. Valitettavasti tämä reissu sisälsi todella inhan autoyön. Kriipein tilanne oli ihan kirkkaasti se, kun molemmat koitettiin nukkua auton takaosassa lähellä Kummakiven luontopolun alkua. Oltiin ajettu paikan päälle perjantaina heti Tommin töiden jälkeen, että ollaan mahdollisimman ajoissa ja skarppina sitten lauantaina.
Välillä meillä lähtee Tommin kanssa läpäheitto ja kuumottelut ihan hanskasta. Molemmat yllyttävät toisiaan ja heitetään vaan vuorotellen lisää vettä myllyyn. Olin aikaisemmin lukenut vähän nopeahkosti Retkipaikan artikkelia Kummakivestä ja jostakin Maanomistajasta. Maanomistaja oli tullut paikan päälle Kummakivelle, kun retkeilijä oli mennyt vahingossa Maanomistajan pihan poikki mestoille. Mapsihan neuvoo Kummakivelle ainakin Jyväskylästä päin tultaessa juurikin tämän pihan poikki menevän tien. Artikkelista nyt ainakin tiesin, että pihan kautta ei saa mennä, missään nimessä. Ja jos menee, Maanomistaja tulee mestoille ojentajaan retkeilijöitä. Olen muuten usein huomannut, että Mapsi neuvoo retkeilymestoille pihojen poikki. Kannattaa ehdottomasti seurata paikan päällä olevia merkkejä ja viittoja, usein ne neuvovat paremmin.
Olimme jo muutaman tunnin ajan heittäneet läppää Kummakiven kummista tapahtumista. Oudosta maanomistajasta, joka tulee paikalle kun pelokkaat retkeilijät sitä vähiten odottavat. Olimme melkein perillä, Mapsi näytti enää joitakin kilometrejä matkaa. Käännyimme valtatieltä pienemmälle tielle ja sen vieressä oli kulkikieltokyltti. Tämä taisi olla siis juurikin se tie, mistä puhuttiin siinä artikkelissa. Eli tämän kyseisen Maanomistajan kotitie, josta oltiin jo tunteja vitsailtu. Läpät lähtivät jo sellaisiin sfääreihin, että Maanomistaja stalkkaisi meitä koko yön haulikon kanssa ja me pelkäisimme henkemme edestä ja niin edespäin. Kuinka Maanomistaja vaanii pusikossa ja tarkkailee meitä yön läpi ja Maanomistaja kurkkii ikkunoista ja seuraa hiljaa. Tällainen perus kuumottelutarina oudosta vanhasta miehestä haulikon kanssa, joka omistaa kaikki ympäröivät maat ja tuntee ne kuin omat taskunsa. Eikä tosiaan pidä maillaan liikkujista.
Yhtäkkiä valkoinen valo räpsyi takanamme. Tasaisesti, mutta nopeasti.
Päätimme siis mennä pidempää mutta sallitumpaa reittiä pitkin. Läpänheitto jatkui, mietimme kaikkia muitakin kummitustarinoita mitä mieleen tuli. Yhtäkkiä valkoinen valo räpsyi takanamme. Tasaisesti, mutta nopeasti. En uskaltanut heti vilkaista, mutta räpsyminen jatkui. Vilkaisin ensin Tommia, joka katsoi kauhistuneena takaisin, sitten vilkaisin taakse. Huh, valo tuli takapenkillä olevasta rinkasta! Otsalamppuni nappi oli painunut rinkan puristuksesta pohjaan ja se räpsyi. Hetken jo ajattelin että Maanomistajan kummitus oli takanamme.
Pääsimme Kummakiven lähettyville. Löysimme pienen tienpätkän, joka ei johtanut mihinkään ja päätimme leiriytyä sinne. Suunnitelmana oli laittaa leiri pystyyn ja riippumatot roikkumaan, mutta ajatus tuntui epämiellyttävältä. Halusin nukkua autossa. Kaikkialla oli pimeää ja märkää. Maanomistaja saattoi olla jossakin pusikossa haulikon kanssa.
Päätimme siis nukkua autossa. Söimme iltapalaa ja jatkoimme vitsailua. Istuimme auton peräkontissa, söimme valmista retkiruokaa ja nauroimme. Väsymys alkoi jo painaa, mutta ei tehnyt mieli nukkumaan. Laitettiin kuitenkin auto nukkumakuntoon, kaadettiin penkit ja laitettiin makuupussit ja makuualustat levälleen.
Käperryttiin vähän epämukavasti auton takaosaan. Kroppa kävi kierroksilla. En saanut päästäni pois kriippailevaa ja outoa Maanomistajaa. Solumuovinen makuualusta oli epämukava ja se hohkasi läpi kylmää. Muka neljän vuodenajan alusta, juuh… Tommin Thermarest tuntui paljon lämpimämmältä, vaikka se oli huomattavasti ohuempi.
Koitettiin rauhoittua. Oltiin jo sovittu, että nyt ei enää puhuta Maanomistajasta, kun muuten ei tule uni koko yönä. Tommi peitti vaatteilla auton ikkunoita. Oli jotenkin tosi paljas olo. Päätettiin laittaa vielä varulta auton ovet lukkoon. Jotenkin aika hassua että nyt autossa jännitti ovet lukossa, kun normaalisti nukkuu missä tahansa pelkässä riippumatossa ja tarpissa.
Yhtäkkiä pihalta kajasti vähän oranssia valoa ja ilmoille pärähti aivan jumalaton ääni. TUUT TUUT TUUT. Puoliuniset aivoni eivät meinannee käsittää mistä hemmetistä tulee korvia vihlova tuuttaus.
Oli ihan hiljaista. Ikkunat alkoivat mennä huuruun. Yhtäkkiä pihalta kajasti vähän oranssia valoa ja ilmoille pärähti aivan jumalaton ääni. TUUT TUUT TUUT. Puoliuniset aivoni eivät meinannee käsittää mistä hemmetistä tulee korvia vihlova tuuttaus. Auton valot vilkkuivat, samoin mittariston. Auton varashälytin oli pärähtänyt päälle. Tommi etsi järkytykseltään auton avaimia. Kesti aivan käsittämättömän pitkän tuntuisen ajan, että varashälyttimen sai pois päältä. Istuimme ja tuijotimme toisiamme täristen ja järkyttyneinä. Nyt jos koskaan Maanomistaja tietäisi, että olemme paikalla. Mitä ihmettä sitten tehdään? Laitoimme ovet uudestaan lukkoon ja odotimme. Varashälytin pärähti heti päälle. Hmm. Aikaisemmin ovet menivät itsekseen lukkoon, mutta varashälytin ei lauennut, kun istuimme takakontissa luukku auki. Laitoimme luukun väliin kengän, laitoimme ovet lukkoon ja odottelimme. Jumalatonta tööttäystä ei tullut. Jes, eli autossa pystyi nukkumaan, mutta peräkontti olisi auki sitten koko yön. Huhhuh, olisin kyllä mielummin nukkunut lukitussa autossa. Eipä siinä muu auttanut kun taas koittaa rauhoittua ja ajatella jotain muuta kuin Maanomistajajuttuja.
Yö meni pätkissä. Autoon kertyi kosteutta, olisi pitänyt avata enemmän tuuletusikkunoita. Solumuovinen alusta oli epämukava. Paikkoja kolotti, kroppa ja mieli kävivät edelleen kierroksilla. Heräilin vähän väliä, samoin Tommi. Makuupussikin tuntui epämukavalta. Ei löytynyt hyvää asentoa. Välillä vaivuin koiranuneen, välillä heräsin. Yö meni pätkissä.
Sieltä se aaamu valkeni kuitenkin, kauniina ja aurinkoisena. Edellisiltaiset kuumottelut tuntuivat ihan uskomattoman typeriltä. Tientpäkää ympäröivä maasto oli aamuauringossa kutsuvan näköinen. Riippumatoille olisi ollut hienot ripustuspaikat. Tienpätkän lopulta näkyi vähän järvelle. Paikka vaikutti todella viihtyisältä. Söimme aamupalat auton takakontissa istuen. Muutamat eväsleivät vielä mukaan ja kamat pakettiin. Lähdimme kävelemään Kummakiveä kohti. Syksyinen aamuaurinko paistoi jo korkealta.
Kummakivelle johtaa lyhyt luontopolku. Kuljimme polkua hetken ja ihmettelimme kun kiveä ei näy missään. Maasto oli tiheää, paljon puita ja kasvillisuutta. Yhtäkkiä tajusimme, että olimme ihan Kummakiven vieresssä. Sieltä se vaan tupsahti eteen, ihan äkkiarvaamatta.
Lyhyt Kummakiven luontopolku oli tällaisena aurinkoisena syksyisenä päivänä ihan todella kaunis! Meidän lemppari oli hieno sammalsilta, joka kulki järven yli. Vähän testattiin kengällä, että kantaisiko sammal ilman siltaa. Ei kantanut.
Kummakiven ja kauniin luontopolun jälkeen oli aika alkaa pohtia seuraavaa yöpymispaikkaa. Ajaisimme Punkaharjun läpi ja suunnistaisimme Savonlinnaan. Matkan varrelta kävisi mikä tahansa laavu tai muu paikka, missä voisi yöpyä riippumatoilla.
Tommi ajoi ja minä googlasin. Tsekattiin matkalta joku ruokapaikka missä hetkeksi pistäydytään ihmisten ilmoille tankkaamaan kunnolla. Oli jokseenkin ahdistavaa tulla metsiköstä täyteen ihmishälinään, mutta Burger Kingin Rebel Whopper oli ahdistuksen arvoinen. Molemmat vaan mätettiin ruokaa nassuun ja tuijotettiin vähän koomaisena eteenpäin. Metsiköstä palatessa on aina hassua tulla takaisin hälinään. On jotenkin tosi poissaoleva olo.
Matka jatkui taas, samoin jatkui googlailu. Googlatessa väsytti mutta päikkäreitä ei voinut ottaa, laavun oli löydyttävä. Toista yötä ei viitsisi viettää enää autossa. Vähän jo rupesi ärsyttämään. Miksi mä aina haluan vetää näitä juttuja lonkalta, joskus voisi suunnitella edes vähäsen. Alkuperäinen suunnitelta oli yöpyä jollakin Punkaharjun laavulla, mutta sain onneksi selville, että tuossa paikassa yöpyminen on kielletty. Lopulta sopiva laavu löytyi Savonlinnasta. Laavu nimeltä Kollaa. Autolta matkaa laavulle oli vain vajaat pari kilsaa polkuja pitkin. Maastokartat auki ja mestoille.
Laavu oli todella viihtyisällä ja nätillä paikalla. Siellä oli sellainen utuinen ja rauhallinen fiilis. Muutama ihminen käveli polkuja pitkin ohi, mutta muuten oltiin keskenämme. Laavu oli vissiin yksityiskäytössä, sillä huussi ja puuvaja oli suljettu lukoilla. Eipä se menoa haittannut eikä toisaalta paikassa ollut mitään yksityialue-merkintöjä tai kieltokylttejä.
Käytiin molemmat pulahtamassa kylmässä syysjärvessä. Se piristi. Aloitin joskus muutama vuosi sitten avantouintiharrastuksen ja olen käynyt pulikoimassa vuoden ympäri. Tommin kanssa otettiin syksyllä haaste, että käymme joka kuukausi järvessä uimassa. Laskelmieni mukaan se on suurin piirtein toteutunut! Nyt maaliskuussa kun tätä syksyn tekstiä kirjoitan, kävimme juuri viikko sitten pienessä tuulenvireessä pulahtamassa avantoon. Hyh hyh. Ei sitä oikein nautinnoksi voinut kutsua. Tuuli nappasi kaiken lämmön iholta, avanto kylmensi entisestään ja sitten raivolla vaatteet takaisin päälle kun tuuli paleltaa jo valmiiksi jäätynyttä ihoa. Se avantoreissu tuntui hetkittäin kylmemmältä kuin Kolin seikkailut. En toistaiseksi suosittele avantouintireissuja pimeällä, tuulessa ja ilman pukukoppia.
Hämäryys saapui ja niin alkoi saapua uneliaisuuskin. Meidän tämän yön leiripaikka tuntui niin rauhalliselta ja mukavalta. Tosi turvalliselta ja kodikkaalta. Kollaa laavulla oli ehdottomasti hyvä fiilis. Söimme reilun iltapalan ja käperryimme riippareihin nukkumaan. Metsästä kuului rapinaa, mutta tänä yönä se kuulosti vain tuttavalliselta. Aivot eivät jaksaneet lähteä enää kuumotuskierroksille edellisyön takia. Vaivuin mustaan tyhjyyteen ja nukahdin.
Sieltä se harmaa aamu sarasti. Unet oli ihan mahtavat. Riippumatto on huomattavasti mukavampi nukkumisvempele, kuin auton takakontti. Söimme tuttuun tapaan aamupalaksi puuroa, jonka päällä sävyttämässä on pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä. Tästä aamupalasta on tullut reissulla ihan ykkönen! Erilaiset kuivatut hedelmät piristää ja pähkinät ravitsee. Lisäksi se on erittäin helppo ja nopea aamupala, vesi kiehuvaksi, puurohiutaleet lautaselle, vesi päälle ja peini sekoitus ja odottelu, sitten päälle kuivatut hedelmät ja pähkinät. En ole vielä keksinyt mitään parempaa aamupalaa. Jos sulta löytyy joku kovempi lemppari mitä voit suositella, laita kommenttia!
Savonlinnan luontopoluilla olisi ollut paljon nähtävää, mutta valitettavasti oli jo sunnuntai ja kotiinpaluun aika. Fiilistelimme vielä hetken pilvistä ja leppoisaa keliä. Saavuimme autolle kohtaamatta yhtäkään ihmissielua ja suuntasimme auton Jyväskylää kohti.
RETKIAPINA 