Saraakallion tiesin jo alakoulusta. Asuin alle kymmenen kilometrin päässä muinaisjäännöksistä, Fennoskandian suurimmista kalliomaalauksita. Nämä samat Saraakallion kalliomaalaukset olivat minulle tuttuja koulun kirjasta, Laukaan kirjastoautosta ja erinäisistä koulutöistä. Niitä en kuitenkaan koskaan ollut mennyt katsomaan. Tommi ehdotti elokuun alussa reissua ja sehän oli sitten menoa! Jyväskylästä matkaa tulisi alle puoli tuntia mestoille ja keli oli mitä mahtavin. Vihdoin saisin nähdä ihan livenä nämä lapsuudesta asti tutut kuviot.
- Huom! Google Maps yrittää viedä sinut perille Saraakalliolle erittäin huonoa reittiä pitkin, eli väärältä puolelta järveä yksityisalueen läpi ja lopuksi kehoittaa uimaan järven toiselle puolelle. Yritä hakeutua Ränssintaipaleentien puolelle järveä, aja kyseistä tietä pitkin ja jätä auto parkkipaikalle ja kävele polkua pitkin perille.





Seurailimme Maastokartasta maaston muotoja ja menimme polkua pitkin ensimmäiselle jyrkäntelle, mitä näimme. Etsimme potentiaalista kalliomaalauskohtaa ja boulderoimme samalla kallioseinämää alas. Kohta oli vähän kuumottava, rinne vietti jyrkästi alas ja kaatumiselle tai tipahtamiselle ei ollut varaa. Tässä sitten taas vedettiin meininki heti nollasta sataan. Adrenaliini kuohui kehossa ja kädet tärisivät.

Tultiin kallio melkein kokonaan alas eikä kalliomaalauksia löytynyt. Huomattiin Maastokartoissa lähellä vielä isommat kalliot. Suunnattiin sinne. Kohta olikin jo pontetiaalisen näköistä tasaista seinämää ja siinähän ne oli! Ihan ihka-aidot kalliomaalaukset ja vielä hieno laatta, joka osoitti maalausten olevan ihan legit kamaa.






Löydettiin viisi erilaista maalausta, mutta ei sen enempää. Erinäisten lähteiden mukaan kalliomaalauksia olisi paikassa satoja, mutta harjaantumaton silmä näkisi niistä alle kymmenen. Myös keli vaikuttaa maalausten näkyvyyteen, viisto valo ja kosteat kelit olisivat parempia niiden erottamiseksi. Menimme tutkimaan rantaa. Vene ajoi ohi. Saraakallio on aina sijainnut keskellä kulkuväyliä ja siksi siihen on päädytty maalaamaan muistoja jo tuhansia vuosia sitten. Aikaisimmat kalliomaalaukset ovat jo 4900 vuotta ennen ajanlaskun alkua tehtyjä maalauksia, eli 7000 vuotta vanhoja kädenjälkiä.


Kiipesimme kallion seinämää ylös Saraakallion päälle ihastelemaan maisemaa. Aurinko paistoi ja oli lämmintä. Istuimme hiljaa ja tunsimme ihollamme syksyn viimeisiä lämpimiä henkäyksiä ja auringon ihanan kosketuksen. Hetken rauhoittumisen jälkeen oli aika lähteä kotiin. Olo oli kepeä. Sopivasti hienoa korkeuseroa, jännittävää kiipeilyä ja hienoja nähtävyyksiä. Kerrassaan ihana päivä!