RETKIAPINA

Pohjois-Norjan viimeiselle reissupäivälle valitsimme retkemme helpoimman nousun, eli Husfjelletin huiputuksen. Kilometreiltään nousu on hiukan pidempi, mitä useimmat suositut Senjan saaren reitit, mutta nousu itsessään on aika loiva ja helppokulkuinen. Matkan varrella on paljon katseltavaa ja maisemat avautuvat kauniisti jokaiseen suuntaan, vaikka itse huippu olisi sumun peitossa. Ruskan aikaan Husfjellet on erittäin kaunis kokemus.

Tuttuun norjalaiseen tyyliin aamu lähti käyntiin sateisena. Heräsimme Tommin kanssa teltasta, pakkasimme kamppeet autoon ja lähdimme hakemaan ystäviämme hotellilta. Kun koko porukka oli saatu kasaan, otimme suunnaksi kirkon parkkipaikan. Katri oli selvittänyt etukäteen, että tämä kohde sopisi hyvin korkeanpaikankammoiselle retkeilijälle. Se olisi hyvä retki Norjan reissun viimeiselle päivälle.

Heti reitin alkupäästä löytyi taukopaikaksi rakennettu laavu, lisäksi jostain lähettyviltä pitäisi löytyä lähde. Me pidimme evästauon vähän ylempänä ruskan värittämässä laaksossa. Keli oli tihkusadetta, mutta välillä aurinko pilkahti pilvien takaa ja sai ruskan värit hehkumaan.

Koko reitti näkyi suoraan edessäpäin ja ensimmäiseltä vilkaisulta sen käveleminen vaikutti olevan ihan helppo juttu. Tällaisissa tilanteissa etäisyydet yllättävät pystymetsässä kasvaneen suomalaisen. Kyllä siinä lopulta monta tuntia vierähti, mutta maisemat olivat äärimmäisen palkitsevat ja nousu oli tasaista.

Satumaisen kauniit maisemat saivat mielikuvituksen laukalle. Sumu toi ilmaan mystisyyttä ja auringon säteet satumaista hohtoa. Tunsin olevani hobitti suurella retkellä. Husfjelletin huippu näkyi pyörteilevän sumun keskellä ja vuoren luikerteleva reuna toi mieleen lohikäärmeen selän. Ajatuksissani sumu muuttui savuksi. Katsetta oli hankala saada irti tuosta salaperäisestä näystä.

Kun vihdoin pääsimme huipulle, oli se täysin sumun peitossa. Sumu sakeni entisestään. Mietimme hetken, kiipeämmekö vielä pienemmälle jännittävälle kiviröykkiöiselle huipulle, vai jätämmekö välistä. Minua vähän arvelutti, sillä sumun seasta syöksähti välillä inhottavia tuulenpuuskia ja sankka sumu peitti näkyvyyttä. Turhat kikkailut eivät nyt tuntuneet fiksuilta. Päätimme jättää kiipeilyt väliin ja lähteä takaisin päin. Paluumatka tuntui hujahtavan hetkessä pelkkään alamäkeen, mutta päivä oli jo kääntynyt iltaan. Oli aika lähteä takaisin Ersfjordin rantaan telttailemaan viimeiseksi yöksi ennen Suomeen paluuta.