Olimme majoittuneet hotelliin Fjordgårdin kylään Senjan saarelle suosituimpien päiväretkikohteiden viereen. Hotellilta oli kävelymatkan päässä Hesten, Barden ja Segla, eli kaikki ikonisimmat Senjan saaren vuoret. Barden oli valitamme reissun tihkusateiselle ensimmäiselle päivälle.
Tuuliennusteet olivat maltilliset, mutta vettä tulisi koko päivän. Pakkasimme päiväretkikamppeet, eli kokkaustarvikkeet, ylimääräisiä kuorikerroksia ja lisävaatetta tuomaan lämpöä taukoiluun. Vielä lippis päähän antamaan sateensuojaa, reput selkään ja menoksi.
Barden, Fjordgård, Senjan saari, Pohjois-Norja
- Barden kohoaa 659 metriä merenpinnan yläpuolelle
- Huipulla kohtaa uskomattoman kauniit näkymät viereiseen vuonoon, kauas merelle ja kuuluisimpiin Senjan vuoriin
- Bardenille voi kavuta kahta reittiä. Joko samasta aloituspaikasta Hestenin ja Seglan puolelta Fjorgårdin kylästä tai aikaisemmin ennen kylään saapumista Ørnfjord-tunnelin alusta, johon esimerkiksi Google Maps neuvoo.
- Kulkemamme lyhyempi mutta jyrkempi reitti oli 5,2km mittainen ja meillä kesti retkellä kokkailujen kanssa viitisen tuntia. Ilman pitkää taukoa reitin kulkisi kolmeen tuntiin.
Nousu Fjordgårdin kylän puolelta Bardenille oli jyrkempi, mutta lyhyempi. Maisemat olivat upeita jo nousuvaiheessa, tai oikeastaan jo ihan siitä alkaen, kun tähän pieneen idylliseen veden ja vuorien reunustamaan kylään saavuimme. Sumuinen ja sateinen keli ei haitannut tippaakaan. Syksyinen sää oli hiukan kolea, mutta hikisessä nousussa siitä ei ollut kuin hyötyä.
Sumu lainehti yllämme. Se oli liikkeessä koko ajan. Välillä kaikki ympärillämme katosi, kun taas hetken päästä näimme taas ympärillemme. Tunnelmassa oli kerrassaan salaperäisyyttä. Mieleeni tuli jatkuvasti savua sisuksistaan tupruttavat lohikäärmeet, joiden suomuisia selkiä vuorten röpelöiset reunat matkivat.
Matka ylös oli jyrkkä. Kävelimme pienin askelin ja pysähtelimme pitämään hengähdystaukoja. Märällä kelillä rinteessä sai olla varovainen, sillä muta oli paikoin liukasta. Perille huipulle päästiin kuitenkin turvallisesti, mutta ensin piti sukeltaa sankan sumun läpi, joka imi kaikki äänet ja näkymät ympäriltään.
Bardenin huippu oli sumupilven yläpuolella, jossa maailma aukesi melkein kokonaan. Ainoastaan koilliseen jäi vellomaan maisemaa peittävä sumupilvi. Välillä taivaalla pilkahteli sinistä ja hetkittäin jopa aurinkoa. Oli tyyntä, vuoren kiviröykkiöiden välissä oli suojaisaa ja valo lämmitti. Aloitimme kokkailupuuhat, vaikkei nälkä ollu vielä kova. Enpä ole vielä koskaan kokkaillut näin hienossa yläilmojen retkikeittiössä vuoren huipulla!
Kun ruuat ja maisemat oli nautittu pitkään ja hartaasti, sukelsimme korkealta hupulta takaisin alas kaiken peittävään sumuun. Noin tunnin kuluttua olimme perillä vehreässä laaksossa, jossa jatkuvasti liikkuva sumu muodosti katon yllemme. Norjan ruska ei ollut täysin voimin yltänyt tänne asti, vaikka sisämaassa se oli jo pitkällä. Varttitunnin kuluttua olimme jo hotellihuoneen lämmössä.
Perille päästyäni otin lämpimän suihkun ja käperryin karheisiin hotellilakanoihin. Söin onnessani Haaparannasta hankittuja irtokarkkeja ja suunnittelimme porukalla tulevan viikon seikkailuja. On aika erilaista retkeillä päiväretkiä siten, että pääsee nukkumaan sisälle yöksi. Tuntuu olevan enemmän voimia käytettävissä päiväsaikaan, kun öitä ei telttaile milloin missäkin ja kaikki leirityöt jää tekemättä. Onpas mukava retkeillä välillä myös tällä tavalla, aivan kuten hienot ihmiset!
Seuraaviin seikkailuihin!
RETKIAPINA 
Jätä kommentti