RETKIAPINA

Katselin pilvettömältä taivaalta paistavaa aurinkoa. Se loisti melkein horisontista, mutta jatkoi vielä sinnikkäästi puolittain vaarojen siluettien takaa, kuten oli jo tuntikausia tehnyt. Matalalla pysyttelevä ja koko yön paistava aurinko on yksi Lapin erikoisuuksista, jota matkaa mielellään katsomaan. Olimme Orhinselällä jo toista kertaa. Meitä helli Lapin keskiyön aurinko ja pilvetön taivas, aivan kuten kolme vuotta sitten samoihin aikoihin juuri ennen juhannusta.

Orhinselkä, Miekojärvi, Ylitornio

• Orhinselkä on kaunis retkeilyalue Miekojärven läheisyydessä. Orhinselänniemeltä löytyy upea hiekkaharju, jonka rannalla tönöttää huussi, laavuja, kota ja pöytä.
• Orhinselänniemi on suosittu, mutta käymisen arvoinen. Telttapaikkoja löytyy reilusti, niin teltalle kuin riipumatollekin.
• Auton voi jättää osoitteeseen Kaaranneskoskentie 1132, Ylitornio. Luontopolun alussa on hiukan leveämpi tiekaistale, johon mahtuu autoja parkkiin.
• Suosittelen reitin kulkemista myötäpäivään, eli ensin hetken aikaa hiekkatietä kävellen kaakkoon ja Raakonvaaran kautta Orhinselänniemelle ja takaisin autolle rantaa pitkin koilliseen suunnaten.
• Jos perille on kiire, lyhin ja helpoin reitti on 2,5km mittainen tasainen pätkä suoraan Kaaranneskoskentie 1132:lta Orhinselänniemelle.

Ystävämme saapuivat vieraiksi Rovaniemelle ja halusimme tarjota heille yhtä hienon Lapin kesäillan elämyksen, mitä olimme vuosia sitten kokeneet. Meillä oli vain viikonloppu aikaa, joten yhden yön rekikohteen tulisi olla suhteellisen helppo, ilman pitkää päivämatkaa. Halusimme viedä ystävämme kauneimpaan paikkaan, mitä järkevän ajomatkan päästä keksimme.

Mieleeni oli jäänyt kuitenkin epäilys, että oliko Orhinselänniemi oikeasti niin maagisen upea, mitä muistelin? Olin haaveillut paluusta rannalle sitten joskus, kun taas ehtisimme Lappiin. Nyt tilanne oli toinen. Olimme asuneet Lappissa jo puoli vuotta ja reissu olisi paljon helpompi toteuttaa välimatkojen puitteissa.

Orhinselälle ajaa reilun tunnin Rovaniemeltä ja perille kävelee nopeasti joko lyhintä reittiä puoli tuntia tai Raakonvaaran kautta vajaa kaksi tuntia taukoineen. Jos Orhinselkä vain olisi yhtä kaunis, mitä olin muistellut, olisi se täydellinen paikka näyttää vierailemme.

Täydellinen kesäilta Orhinselällä

Pakkauduimme Tommin, Lauran ja Tatun kanssa katumaasturin kyytiin Hippu-koira mukanamme ja lähdimme matkaan. Sää oli täydellinen ja kesäkuu antoi parastaan. Yöttömät yöt olivat alkaneet kaksi päivää sitten. Pilvetön taivas, sopivasti lämpöä eikä tukahduttavaa kuumuutta. Asfalttiteitä ajaessa kilometrit taittuivat nopeasti, mutta hiekkateille päästyämme matka alkoi hidastua. Tie oli sellaisessa kunnossa, että meidän vähän matalamman maavaran omaavalla henkilöautolla ei perille olisi päässyt.

Kun saimme auton pysäköityä kipitimme lyhintä reittiä sääskien vainottamana nopeasti perille. Olimme kaikki nälkäisiä ja päätimme jättää vaaran valloituksen huomiselle. Osa suorimman reitin vartta oli ennallistettu osana Miekojärven rantojensuojeluohjelmaa. Samalla retkeilyrakenteita oli lisätty, että maastossa olisi helpompi kulkea ja ettei se kuluisi kävijämäärän vuoksi enempää.

Ennallistamisen tarkoitus on palauttaa luonto mahdollisimman luonnotilaiseksi, aikaan ennen ihmisen tuhoja. Alueen ennallistamisen tarkoitus on estää ojitusten ravintoainetäytteisten vesien päätyminen suoraan Miekojärveen ja täten estää vesistöhaitat. Alueen useat korpiset suotyypit ovat vaarantuneet ojitusten vuoksi. Ennallistamistöissä ojalinjat on raivattu, ojat täytetty ja raivattu puusto jätetty paikoilleen lahoamaan ja siten rikastamaan alueen lajistoa.

Lähteet: Alueen reittiopastuskyltti, Metsähallitus, WWF, Suomen Vesiensuojelun Keskusliitto Ry

Orhinselänniemi

Orhinselänniemi on Miekojärvestä kohoava hiekkaharju ja järven suosituin retkikohde. Upea, keskiyön auringossa paistatteleva hiekkaranta on täydellinen kesäkohde kenelle tahansa. Se ei ole paikka, jossa saisi olla kaikessa rauhassa, mutta se on kokemisen arvoinen. Niemen läheisyydestä löytyy erinomaiset telttapaikat ja hyvät retkeilyrakenteet, jotka kestävät vierailijamäärät. Rannan pohjoispuolella on usein tyyntä, josta löytyykin mielestäni parhaat telttapaikat. Orhinselänniemelle pääsee rantautumaan myös veneellä.

Valmistimme kasvishampurilaisia tuulisessa niemenkärjessä. Sääsket pysyivät poissa, mutta tuuli oli niin napakka, että vaatetta oli puettava lisää. Kun söimme, aurinko laski entisestään ja alkoi värittää maisemaa vahvemmilla punertavilla sävyillä. Suopursujen kukinnot hohtivat valkoisina sävyjen joukossa.

Valvoimme porukalla pitkälle yöhön ja tarkkailimme luonnon värejä ja auringon liikkeitä. Kävimme uimassa kylmässä vedessä ja juoksimme rantaa ees taas niemenkärkeen ja takaisin. Lauran ja Tatun novascotiannoutajassa riitti virtaa, Hippu ui ja leikki ilman merkkejä hiipumisesta. Kaikki oli täydellistä. Orhinselänniemi oli kauniimpi, mitä muistin. Istuin pitkän aikaa riippumatossa katselemassa kohti taivaanrantaa, kunnes väsymys vei voiton ja oli luovutettava unelle.

Aamulla kaikki maagisuus oli poissa. Auringon luomassa valossa ei ollut enää punaisen sävyjä, vaan se oli kliinisen valkoinen ja taivas poutainen. Taika puuttui. Hiekkaranta oli kaunis, mutta tavallinen. Eilinen oli ollut niin upea, että se tuntui jälleen epätodelliselta tällaisessa normaalissa päivänvalossa.

Saimme nukuttua yöllä hyvin, mutta heräsimme kerran telttanaapurien känniseen haahuiluun. Porukka oli tullut paikalle veneellä ja ilmeisesti illanvietto oli venähtänyt aamuyön tunneille. Aamuyö on ajankohta, jolloin ihmiset saavat nerokkaimmat känniset ideansa. Heidän väläyksensä oli tutkia rantaa telttojemme vierestä ja mölistä kovaan ääneen kun muut nukkuivat. Olin tyytyväinen, kun viereisessä teltassa nukkuva Hippu näytti epäsuosiotaan ja murisi haukkuen kännilästen älämölölle.

Nautimme aamupalaksi kaurapuuroa omenoilla ja kookoskinuskilla, mistä oli tulossa retkiruokaklassikko. Paistattelimme päivää ja vietimme oikein hitaan aamun. Ahkerin meistä oli Hippu, joka nouti ehtymättömästi järveen heitettyjä keppejä ja antoi palaa koko koiransydämensä kyllyydestä.

Paluumatkalla meillä oli hyvin aikaa kiertää reitti mielenkiintoisempaan suuntaan, eli Raakovaaran kautta. Vertikaalimetrejä tuli mukavasti kavutessa järven rannalta kohti korkeuksia. Maisemat olivat kauniit ja meininki hikistä. Pidimme muutaman juomatauon ja katselimme taaksemme avautuvaa maisemaa. Helle poisti sääsket ja pienet tuulenvireet vilvoittivat mukavasti. Viimeinen tienpätkä takaisin autolle oli puuduttavin osuus ja suosittelenkin reitin kulkemista juuri päinvastaiseen suuntaa. Hiekkatietä hissukseen ajaessamme kohtasimme tiellä lonnivan porolauman ja hymyilin innoissani, sillä viimeistään nyt ystävämme saivat aivan täyden Lappi-elämyksen!