Vedellään marraskuun viimeisiä päiviä. Kello soi aamulla kuudelta. Ei nukuta enää yhtään, kun muistaa että mihin kohta lähdetään. Kahvit tippumaan, vaatetta päälle ja aamupalan tekoon.

Kaiken varustukseni testasin muutama päivä sitten Kolmen vuoren vaelluksella. Samanlaiset kelit oli luvattu myös viikonlopulle Salamajärvelle. Olin varusteiden suhteen jo aika luottavaisin mielin, myös rinkan pakkaamiseen oli tullut jo jotain varmuutta ja ymmärrystä, että mikä on fiksua ja käytännöllistä.

Tässä se sitten on! Ihan oikea ensimmäinen vaellus, meille molemmille. Kolme päivää ja kaksi yötä vaeltaen Samalajärvellä majoittuen vuokratuvissa. En tiedä mitä odottaa, mutta kohtahan se nähdään.

1. päivä: Valvatti – Sysilampi, 15km

Olimme Valvatin parkkipaikalla noin yhdeksän aikoihin. Oli vielä hitusen hämärää, jännitystä tihkuen kapusimme autosta, nappasimme rinkat kantoon ja lähdimme käppäilemään leveää autotietä metsän keskellä. Oli hassua lähteä tarpomaan takaisin sitä samaa tietä, mitä äsken autolla ajoimme. Rinkka tuntui epämukavalta ja askel jäykältä. Noh, ehkä kohta helpottaa ja pääsee fiilikseen.

Kun olimme kävelleet tunnin ja puhelimen akkua oli vielä jonkin verran jäljellä, päätin ottaa asiakseni soitella Koirasalmen yrittäjältä koodeja mökkien avainrasioihin. Maksuohjeessa luki, että koodi soitetaan tietystä numerosta sinä päivänä, kun eka mökki on varattuna.

– Niin mä soittelisin niitä koodeja niihin mökkeihin. Meille oli tälle illalle Sysilammen mökki ja huomiselle Pieni Sääksjärvi.

– Hmm, mikäs sun nimi olikaan, entäs sähköposti? Täällä ei nyt näy mitään varauksia.. hmm, voi ei… Odotas hetki, katotaan tää maili..

Fiilis oli ihan uskomaton. Sydän jätti lyönnin välistä. Katoin Tommia silmät kauhusta levällään. Me ollaan jo tunti kävelty, tähänkö tää koko homma kusee? Mihin hittoon me mennään yöksi jos nää varaukset on pilalla? Meillä ei ole mitään muuta majoitetta mukana. Tommi on pyytänyt töistä vapaata, kaikki kamat on kasassa ja me ollaan jo 2h 20min ajettu tänne ja kävelty jo tunti.

Hetken muminan jälkeen nainen sai oikean mailin käsiinsä ja jatkoi: – Joo niin kyllähän teillä on täällä varaus! Pieni Sääksjärvi on ok, mutta teille tulee nyt tuo pienempi mökki Sysilammelta ja siihen ei kuulu saunaa, mutta voin soitella nuo muut vuokralaiset läpi ja sopia, että tekin pääsette sitten saunaan. Homma on tällä selvä, tässä koodit!

Me oltiin niin helpottuneita puhelun jälkeen että hihkaisin vaan EI HELVETTI ja aloin nauramaan. Reilun viiden minuutin päästä tuli vastaan ensimmäinen laavu ja päätettiin pysähtyä siihen juhlistamaan pannukahveilla ja suklaapatukoilla kaiken kääntymistä hyväksi. Askel tuntui keveältä, mieli hilpeältä ja helpottuneelta.

Oltiin perillä Sysilammella jo kahden maissa. Ekaan 15km matkaan oli siis mennyt viisi tuntia taukoineen. Kahden aikaan alkoi jo hiukan hämärtää, niin oli aika mukava olla perillä kun vielä näki kaiken. Tästä huolimatta etsin illalla huussia reilun viisi minuuttia, vaikka kävelimme sen vierestä tuvalle. Välillä olen ihan onneton suuntavaistoni kanssa, mutta tiedostan kyllä surkeuteni.

2. päivä: Sysilampi – Pieni Sääksjärvi, 25km

Päivä hurahti liikkeelle mukavasti. Heräsimme jo kuudelta, kun olimme jo yhdeksän maissa menneet edellisenä iltana nukkumaan. Teimme rauhallisesti aamutoimet, lämmitimme vielä kaminassa yhden pesällisen ja söimme kattavan aamupalan. Laitoimme vuokratuvan minttiin ja lähdimme yhdeksän aikaan kävelemään, vielä kun pihalla oli hämärää. Tänään tulisi olemaan se reissun raskain päivä, kun testaamme vähän kehon ja pään kestävyyttä.

Kolmen tunnin päästä olimme kävellet jo ensimmäiset 12km. Päivän ekat kilsat taittuivat tosi nopeasti. Vielä olisi kuitenkin vielä yli puolet matkasta jäljellä. Lounastauko oli pakko pitää, yhtäkään sen mittaista taukoa ei oltu vielä pidetty, että taukotakkia olisi tarvinnut päälle.

Lounastauon jälkeen homma alkoi muuttua tervaiseksi. Käveleminen tympi ja jalkapohjia alkoi särkeä. Monta tuntia oli pelkkää juurakkoa ja kivikkoa käveltävänä. Maisemat vaihtuivat, kipu jaloissa yltyi ja alkoi hämärtää. Perille oli ainakin vielä tunti matkaa. Vielä tunti tätä tarpomista… Huhhuh.

Jossain vaiheessa kipu jaloissa yltyi niin kovaksi, että se tuntui pahimmalta kivulta, mitä jaloissani olen koskaan tuntenut. Kipuun auttoi hengittäminen rauhallisesti vatsan kautta ja pelkkään hengitykseen keskittyminen, eli tavallaan liikemeditaatio. Ylipäätään mihin tahansa muuhun keskittyminen helpotti kipua jaloissa, kunhan ei vaan ajatellut vielä edessä olevaa matkaa.

Ennen Pienen Sääksjärven mökkiä oli muutama vetinen kilometri. Polut olivat muuttuneet lätäköiksi, joiden ympärillä oli vetistä sammalta ja pieniä vesikuoppia. Vaati keholta aika paljon, että siinä rasitustilassa sai taiteiltua itsensä takaisin kuivemmalle polulle. Yhdessä kohtaa otin harha-askeleen ja astuin kannolta ohi ja kaaduin suoraan vetiseen sammaleeseen. Tommi oli hiljaa ja tuijotti kauhuissaan kun rämmin nelivetoa ylös lätäköstä ja huutelin olevani kunnossa.

Vihdoin ja viimein saavuimme lyhyelle tienpätkälle ja Pieni Sääksjärvi ei ollut enää kaukana. Ensin löytyi hämärässä kaivo, sitten löytyi mökki. Lämmityspuuhiin ja kokkailuhommiin. Tommi alkoi sytytellä tulia ja minä kokkailemaan. Otimme muutaman tunnin koomalepoa, istuen paikoillamme puhumatta ihmeempiä. Olo virkistyi mitä lämpimämmäksi mökki meni. Illaksi lämmitettiin sauna ja elettiin hihitellen nirvanassa.

3. päivä Pieni Sääksjärvi – Valvatti, 15km

Koska olimme eilen juhlistaneet tarpomistamme jalluhuikalla, tunsin jo aamusta migreenin kolkuttelun. Ihan näin en uskonut tässä käyvän, sillä syön päivittäin estolääkekuuria migreeniin. 15km kuitenkin jäljellä autolle ja ne on käveltävä kunnosta huolimatta. Mukana oli uudet migreenin kohtauslääkkeet ja niiden vaikutusta en vielä ollut testannut tai ylipäätään sitä, menenkö niin sekaisin ja veltoksi että tuleeko mistään enää mitään. Ekat pari tuntia kävelin tahdonvoimalla ja hengitykseen keskittyen, jonka jälkeen nappasin tonnisen Panadolin eden vähän leikkaamaan pahinta kipupiikkiä pois. Panadol auttoi näköjään myös jalkojen kipuun ja pieni kivunlievitys sai fiilistä kohoamaan.

Saavuimme autolle vähän ennen neljää. Olimme siis tarponeet 15km neljään tuntiin pienillä tauolla. Päätimme jo Pienellä Sääksjärvellä, että nyt ei jaksa jäädä pitämään pidempiä lounastaukoja, vaan mennään snäkseillä ja energiageeleillä loppumatka. Mitä pidempään meillä kestää, sitä pahemmaksi migreeni voi yltyä. Tuntuu aina miekanterällä taiteilulta kaikki hommat migreenin kanssa, ei oikein tiedä että milloin se yltyy ja voiko toimintakyky mennä. Muita vaihtoehtoja ei kuitenkaan ollut, kun että autolle oli päästävä. Inhottava migreeninpelko vähän latisti vaelluksen loppuosaa, mutta siitäkin huolimatta selvittiin kunnialla loppuun ja saatiin koko paska pakettiin! Ei muutakun suunnittelupuuhiin (ja migreenilääkitys minttiin) ja ensi kesän Hetta-Pallaksen vaellusta odotellemaan! Ehkä vielä ennen sitä keksitään jotain kivaa. Koko hieno talvi vielä edessä.

Mitä tästä opimme

• Kannattaa joskus ottaa myös iisisti ja vaikka olla kokonainen päivä paikoillaan jossakin mökissä. Pienen Sääksjärven mökki oli niin ihana, että harmitti ihan kamalasti lähteä sieltä heti pois. Tässä oli ihan sama juttu kun Tuulispään pyöräreissussa, että sen suorittamisen välissä olisi hemmetin siistiä pitää yksi chillailupäivä.
• Mukaan tuli otettua liikaa ruokaa, eväitä olisi ollut reilusti vielä yhdelle ylimääräiselle päivälle reissuun. Ei reissussa edes pystynyt syömään niin paljon, mitä kulutti. Muutamia snäksejä jäi myös yli, mutta kaikki suklaa- ja pähkinäpatukat tekivät kauppansa.
• Pakkaa kaikki valmiisiin annospusseihin, niin ei tarvitse lähteä arpomaan, että kuinka paljon on nyt kaksi desiä tästä neljän desin annoksesta. Suola ja muut mausteet vaan annospusseihin jo mukaan!