Päiväretki Etelä-Konneveden kansallispuistoon

Siskoni saapui Helsingistä vierailemaan ja päätettiin ottaa pieni päiväretki Etelä-Konneveden Kansallispuistoon. Keli olisi kuulemma mitä mainioin, niin pakkohan se on hyödyntää. Retkikuntaan oli tulossa mukaan vielä kaksi tyyppiä, ystäväni ja meidän pikkusisko, mutta puolet retkikunnasta tipahti pois ja lähdettiin matkaan Ellin kanssa kahdestaan. Kaikki muut olivat retkestä tietoisia paitsi Elli, ja Elli olikin sitten ainut, joka pääsi lähtemään mukaan. Onneksi löytyy tuommoinen rymyapinasisko, joka on aina valmis pikku seikkailuun.

Heräsimme äitin luota sumuisena aamuna, joimme aamukahvit terassilla, pakkasimme ja lähdimme matkaan. Saavuimme aamupäivästä parkkipaikalle, joka oli aivan tupaten täynnä autoja. Autoja oli parkissa lähemmäs viitisenkymmentä autoa yhteensä, jos lasketaan tien varrelle jätetyt autot mukaan. Kyllä hirvitti, että miten sinne metsikköön mahtuu ohjatuille poluille tallustelemaan, kun on sakkia niin paljon. Tuntui myös hassulta ajaa puolitoista tuntia korpeen, mikä onkin ihan täynnä ihmisiä. Mutta ihan oikeasti, Etelä-Konneveden kansallispuisto oli niin äärettömän kaunis, että ei ihmekkään, kun koko paikka kuhisee sakkia.

Oltiin pakattu Ellin kanssa mukaan kaasukeitin ja nokipannu, jos laavu onkin aivan täynnä ihmisiä tai jos puita ei ole saatavilla. Kaasukeitin tuo vapauden kiehauttaa kahvit vaikka missä. Plus kaasukeittimellä veden kiehautus tapahtuu hetkessä, eikä nuotiota tarvitse jäädä sammuttelemaan. Muutenkin, on suositeltavaa että retkeilijät käyttävät puiden sijaan kaikenlaiseen valmistukseen omaa kaasua ja keitintä, eivätkä tuhlaa kallisarvoisia polttopuita.

Lähdimme kiertämään suunnitelman mukaan lyhyemmän reitin eli Kalajan kierroksen, mille tulee matkaa yhteensä 4,6km. Varustuksesta ei ollut siihen, että olisimme kipaisseet sen pidemmän reitin, eli Kolmen vuoren vaelluksen. Tähän lyhyempäänkin reittiin olisi ollut aika päheä lisä kunnon vaelluskengät, sillä reitti oli osittain todella liukas ja lenkkarit lipsui useita kertoja, vaikka ollaankin tällaisia hyvän tasapainon omaavia painijoita. Itselläni on ollut kaikilla näillä reissulla käytössä toistaiseksi pelkät juoksulenkkarit, kun olet odotellut vaelluskenkiä saapuvaksi. Lenkkareiden kanssa metsässä kävellessä olen tullut siihen tulokseen, että ne ovat aivan paskat siihen, rinkka selässä tai ei. Pohja on aivan liian pehmeä ja joustava ja tasapaino on koetuksella. Koetuksella on myös oman jalan jaksaminen.

Etelä-Konneveden kansallispuistossa on makoisat korkeuserot, jotka tuo aikaimoiset näkymät näinkin pikaiselle päiväretkelle. Vajaan viiden kilometrin Kalajan kierros tuntui taittuvan minuuteissa, sillä polulla oli jatkuvasti uutta jännittävää nähtävää. Vuori-Kalajan laavu reitin alussa on yksi upeimpia näkemiä laavuja, mutta yleensä se on aivan täynnä, niinkuin nytkin ja päätimme kiehauttaa päiväkahvit kalliolla istuskellen.

Etelä-Konneveden kansallispuisto on aivan äärimmäisen kaunis paikka! Yksi mukavimmista mestoista nauttia kahvia ja kaunista päivää. Varsinkin näin syksyllä ruskan aikaan paikka oikein hehkuu. Kyllähän sen huomasi siitäkin, kuinka täynnä paikka oli ihmisiä. Kalliolla sai kuitenkin jokseenkin rauhassa istuskella, kun oli hitusen syrjemmällä muista.

One Comment Lisää omasi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s