RETKIAPINA

Eräänä seikkailusunnuntaina olimme käymässä Karstulassa. Aamupalapöydässä tuli puheeksi lähellä oleva suojeltu suoalue. Vuonna 1980 maanomistajaveljekset olivat päättäneet pelastaa suoalueen turvetuotannolta. Möttösten veljesten innoittamana myös muut maanomistajat päätyivät suojelemaan aluetta ja lopulta suojeltiin 147 hehtaaria kaunista keidassuota, josta WWF maksoi maanomistajille pienen korvauksen. Nykyään suoalueen suuruus on yhteensä 160 hehtaaria, sillä valtio on tehnyt alueeseen täydennyksiä. Kilpisuo kuuluu myös Natura 2000-verkostoon.

Otimme siis suunnaksi Kilpisuon ja kävimme katsomassa, millainen monimuotoinen luonnon helmi on pelastettu maanomistajien ansiosta.

Päivä oli sumuinen, mikä sopi oivallisesti kauniiseen suomaisemaan. Syksyn värit tulivat loistoonsa suon kasvustosssa. Ilmassa oli syksyn kirpeyttä ja sumuun peittyvässä maisemassa jotain taianomaista.

Upealla, ruskan sävyttämällä suolla oli äärimmäisen kaunis väritys ja kerrassaan harras tunnelma. Sumu teki kaikesta hiukan mystistä. Suolla oli hiljaista sunnuntaipäivän rauhalliselle kahvitteluretkelle. Tuntui hienolta olla täällä ja kokea suon mahti. Silti sydämeni valtasi suru, kun mietin soiden tilannetta Keski-Suomessa.

Kilpisuo – tärkeä luonnonsuojelualue

Kilpisuo on kaikilla tavoilla arvokas luonnonsuojelukohde. Se on luonnontilainen, luontotyypeiltään edustava ja lajistoltaan monimuotoinen. Tämän olivat jo maanomistajat aikoinaan huomanneet. Möttösten veljesten isä tuppasi vierailla suolla useaan otteeseen, keräsi paikalta marjoja, ampui siellä ensimmäisen metsonsa, haki karjalle suoheinää ja rahkaa kuivikkeeksi. Koko Möttösten perhe seurasi lintujen pesintää. Suon merkitys oli perheelle suuri.

Kilpisuo on suoyhdistelmätyypiltä keidassuo. Se kerryttää kosteutensa pääosin sadevedestä ja on keskeltä korkeammalta kuin reunoilta. Keidassuon kasvillisuus on köyhempää keskellä suota, sillä sadevesi ei liiemmin ravinteita tarjoa. Kilpisuon monimuotoisuus tarjoaa tärkeän pesimäalueen monelle lintulajille. Lisäksi suotyypille ominainen eliöstö pääsee kukoistamaan.

Ihmisten aiheuttaman ilmastonmuutoksen aikakaudella luonnontilaiset suot nousevat korkeaan arvoon. Suot toimivat hiilivarastona, tarjoavat elinympäristön uhanalaisille lajeille. Lisäksi ne tasaavat tulvia, pitävät ja puhdistavat vesiä eli estävät vesistöjen rehevöitymistä. Tämän kaiken lisäksi ne tarjoavat ihmisille arvokkaita luontokokemuksia.

Keski-Suomen maakunnassa ojitusaste on 80%, joka tarkoittaa sitä, että suurin osa luonnontilaisista soista on poissa. Ojitettuja soita voi onneksi ennallistaa, mutta täysin alkuperäistä monimuotoisuutta ei koskaan saada enää takaisin. Satoja vuosia koskemattomana ollut Kilpisuo on Keski-Suomessa mittaamattoman arvokas kohde.

Tästä kauniista luonnonsuojelualueesta saamme kiittää yksityisiä maanomistajia, jotka päättivät Möttösten veljesten johdolla suojella 147 hehtaaria tärkeää suoaluetta, jonka suojeluarvot ovat vuosien mittaan vain parantuneet. Kiitos siis kaikille, jotka ovat luonnon puolella. Varsinkin niille, joilla on voimia taistella sen puolesta.

Lähteet: wwf.fi, yle.fi ja Tarvaalan tarinoita